262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

RSS

 Sukupuolinen ahdistelu ja hameiden etuvartiokaarti
12.10.2010 07:57 | pelontorjunta

 

Sukupuolinen ahdistelu (engl. harassment) kuuluu sivilisaatiomme uudempiin keksintöihin. Kuten muuan arvovaltainen lehti taannoin totesi, koko käsitteestä ei vielä parikymmentä vuotta sitten ollut kukaan kuullutkaan.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei epämiellyttäväksi koetulle käytökselle löytynyt nimikkeitä tai että sellainen olisi peräti ollut sallittua ja hyväksyttyä. Vain tämä uusi käsite on puuttunut. Ahdistelusta puhuttiin kyllä ennenkin. Se kuului matalaotsaisen Calibanin toimenkuvaan ja rikoslain piirisistä löytyivät tarpeelliset nimikkeet, jossa raamatullinen haureellisuuden käsite esiintyi. Koko kulttuurimme muututtua peruseetoksensa puolesta haureelliseksi, on sana menettänyt aikoinaan varsin vahvan tehonsa ja ilmeisesti uuden käsitteen tarve on liittynyt tähän seikkaan.

Oireellista ja hullunkurista on, että Suomessa puhutaan seksuaalisen ahdistelun lisäksi rikoksena häirinnästä, mikä on sekä käsitteellisesti tolkutonta että moraalisesta näkökulmasta kestämätöntä. Kyseessä on todellinen kansallinen uutuus, vaikka sen juuret ovatkin Amerikassa.

Ei-haureellinen seksuaalinen häirintä ei aikoinaan ollut yhteen käsitteeseen ahdettu asia, joka vieläpä olisi kytkeytynyt ahdisteluun tai suorastaan toiminut sen synonyyminä. Itse asiassa niitä ei yhdistetty lainkaan toisiinsa.

Toki inhimilliseen käytökseen kuuluu taipumus häiriintyä toisten ihmisten antamista voimakkaista impulsseista, olivatpa nämä sitten ääntä, hajua, kosketusta tai seksuaalisia viestejä. Jos kaunis (tai rumakin) nainen pukeutuu tavalla, joka panee hänen sulonsa vapaasti tarjolle, hän tietenkin väistämättä aiheuttaa seksuaalista häiriötä vastakkaisen sukupuolen edustajissa, olipa sitten asian itse ymmärtänyt tai ei. Mikäli vastakkaisen sukupuolen edustajat puolestaan osoittavat nuo viestit huomanneensa ja niihin vastaavat, lienee suurin osa tästä vastakaiusta joko epätervetullutta tai ainakin jo luonnon pakosta tuomittu jäämään myönteistä vastakaikua vaille. Mikäli tietyt vastausviestit koetaan epämiellyttävinä, ja suorastaan häiritsevinä, on asia tietenkin valitettava, mutta tuskin häirintä edes periaatteessa voi olla erityisen traaginen tai vaikeasti hoidettava asia. Kun toiminta muuttuu rikoslaissa tarkoitetuksi toiminnaksi, ollaan jo aivan toisen asian kanssa tekemisissä. Silloin puhutaan asiasta, jota ennen nimitettiin haureudeksi ja joka on syytä jyrkästi erottaa häirinnästä. Ahdistelun, sikäli kuin sitä voi pitää vakavana ongelmana, täytyy kajota toisen sukupuolen perusoikeuksiin, esimerkiksi  itsemääräämistä koskeviin. On erittäin outoa, jos häirintä ulotetaan kattamaan kaikki ei-toivotut seksulaaliset teot silmäniskusta raiskaukseen. Tulemmeko pian tilanteeseen, jossa esitetään, ettei ole olemassa lievää silmäniskua, vaan kaikki tällaiset teot on rangaistava raskaimman mukaan?

Jospa sentään jätettäisiin häirintä kokonaan pois rikosten luettelosta ja keskityttäisiin torjumaan vain ahdistelua, joka sekin voi olla problemaattinen käsite!

Ahdisteluna ei varmaankaan voi pitää sitä, jos tehdään tarjouksia lähemmästä seksuaalisesta käyttäytymisestä, ellei asia muutu puskemiseksi, jossa toinen (kumpi tahansa) osapuoli ei saa kielteistä viestiä tehoamaan. Eihän liene mahdollista ylipäätään saada lupaa myöskään sallittuun kanssakäymiseen ilman sen pyytämistä tavalla tai toisella.

SEKSUAALINEN HÄIRINTÄ ON MERKILLINEN KUMINAUHAKÄSITE, JOTA VOI VERRATA AIKOINAAN MEILLÄ VILKKAASSA KÄYTÖSSÄ OLLEESEEN "NEUVOSTOVASTAISUUTEEN". Molemmat kuuluvat kärsiväksi oletetun osapuolen suvereeniin määrittelyvaltaan, mikä tarkoittaa sitä, ettei esitettyjä syytteitä ole mahdollista torjua. Henkilön käytöksestä riippumatta voidaan ainakin väittää, että tosiasiassa syylliseksi leimattu ajattelee muuta kuin puhuu ja uhri tuntee loukkaantumista. Nollatoleranssi tällaisiin "rikoksiin" nähden merkitsee tosiasiassa ehdotonta antautumista mielivallan armoille.

Itse itsensä valtuuttanut hameiden etuvartiokaarti, jota voisi ranskalaisittain leikillisesti kutsua nimellä avantgarde des robes, on ottanut vapauden käyttää sukupuolisen häirinnän käsitettä, jossa jatkumo yhdistää katseet, vitsit ja raiskaukset saman rikoksen asteeroiksi. TÄMÄ EI OLE ENEMPÄÄ EIKÄ VÄHEMPÄÄ KUIN MILITANTIN BARBARIAN HYÖKKÄYS SIVILISAATIOTA VASTAAN. Luomalla yhtenäisen asennerikollisuuden käsitteen militantit lanseeraavat simppeliä maailmankuvaa, jossa alfanaaraan mielihyvä asetetaan kaiken mitaksi. "Toivottu" ja "ei-toivottu" ovat tuomioita, joilla erotellaan myös rikolliset sankareista.

Eduskunnan kuuluisa "härintäskandaali" vaikuttaa tavattoman banaalilta. Kun tutkija ensin määrittelee sukupuolisen häirinnän ei-toivotuksi sukupuoliseksi viestiksi ja sitten kysyy, onko sellaista sattunut kohdalle, hän voi toki luonnonlain varmuudella odottaa, että suuri osaedes jollain tavoin seksuaalisesti aktiivisista vastaajista on toivottujen viestien ohella saanut myös ei-toivottuja. Ei-toivotut viestit ovat tulleet uroksilta, joiden eroottista/seksuaalista tasoa on pidetty riittämättömänä, mikä tuksin vastaanottajien kannalta on ns. oheistappioita kummempaa. Avainkäsite on HENKILÖN OMA SEKSUAALINEN VIEHÄTYSVOIMA, jota on säteillyt myös tarkoittamattomiin kohteisiin. Helsingin Sanomien välittämän arvovaltaisena pidettävän tulkinnan mukaan "uhrin" oma käytös (tarkoittaaen tietenkin hänen seksuaalista viehätysvoimaansa) ei voi olla perusteena häirinnän hyväksyttävyydelle.

Historiassa on paljon urhoollisia yrityksiä uhmata luonnonlakeja. Keisari Diocletianuksesta Leonid Brezneviin saakka voimme havaita yrityksiä kieltää kysynnän ja tarjonnan laki, jopa kuolemanrangaistuksen uhalla. Kovat rangaistukset, jotka seksuaalisella alalla ovat nyt korkeassa kurssissa, tuskin nytkään aiheuttavat luonnonmullistuksia.

On luonnon laki, että nuoret naaraat aiheuttavat, käytöksestään riippumatta, ympäristönsä uroksissa seksuaalista häiriötä. Vanhemmat  naaraat sen sijaan ovat tässä suhteessa neutraaleja. Hedelmällisen kauden mentyä luonto muovaa naisen vartaloa viestittääkseen uroksille, ettei tähän kohteeseen enää kannata haaskata ammuksia. Urosten suhteen asia on jossain määrin toisin, kuten tutkimuksetki osoittavat: jopa vanha ja harmaantunut uros, jolla on valtaa, saattaa nuoresta naaraasta olla seksikäs. Pariutumiset vanhojen johtajien ja nuorten kaunottarien välillä tuskin aina perustuvatkaan pelkkään alhaiseen eduntavoitteluun.

Häirintä näyttää jo istuvan "naaraiden" ja "urosten" rinnalla kulttuurimme kaapin päällä kuin mietelause Junttilan tuvan seinällä. Ihannetilana näyttää olevan sovinismin maksimaalinen ja mikäli mahdollista lopullinen hävittäminen, jolloin oikeus toteutuu ja yleinen onnellisuus vallitsee. Sekä häirinnän että sovinismin käyttöönoton taustalla on, paitsi huonoa kielitajua ja sivistymättömyyttä, myös peloittava yksinkertaista ajattelua, joka ilmeisesti heijastaa koko sivilisaatiomme kiihtyvää raaistumista.

 

Lähde: Timo Vihavainen, Länsimaiden tuho, s.260-262


( Päivitetty: 29.10.2010 16:50 )

 - pelontorjunta


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2014 Pelontorjunta - suntuubi.com