Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

RSS

 Maahanmuutto - älymystön märkä uni
26.10.2010 13:33 | pelontorjunta

 

 

Barbara Tuchman on mainiossa kirjassaan March of Folly kerännyt historiasta tapahtumakulkuja, joiden turmiollisuus tiedettiin ennakolta, mutta joihin silti mentiin mukaan, koska totuutta ei haluttu katsoa silmiin. March of Folly, hulluuden riemumarssi jatkuu yhä.

Presidenttipalaverissa vuonna 2009 kaksi presidenttiä, nykyinen ja entinen puhuivat maahanmuutosta. Toinen kannatti runsasta työperäistä maahanmuuttoa ja toinen kauhisteli sellaista omaneduntavoittelua, että tärkeimpänä ei pidetty ihmisten hätää tai yleensä oikeutta asettua minne huvittaa, vaan halpoja rahallisia arvoja.

Presidentit eivät ole ainoita, joille näyttää olevan mahdotonta tunnustaa, että edessämme on aivan oikeasti valinta. Meidän ei ole pakko saada maahamme lisää ihmisiä, jotta pystymme hoitamaan omat vanhuksemme ja tekemään ne työt, jotka täällä on tehtävä.

Kuvitelma siitä, että nykyinen elämänmeno voisi ikuisesti jatkua samaan tapaan luo yhtä harhaisen kuvitelman keinoista, joilla tämä voisi olla mahdollista. Näköjään uskotaan, että lineaarinen kehitys on mahdollista, koska sen on kertakaikkisesti oltava mahdollista. Mutta eihän se näin ole. Vaihtoehtoja on aina ja kysymys niiden realistisuudesta liittyy viime kädessä poliittiseen tahtoon.

Ensimmäinen vaihtoehto, joka näyttää lähes väistämättömältä, on yksinkertaisesti tinkiminen saavutetuista eduista. Jos on taloudellisesti kestämätöntä maksaa vanhuksille niin suurta eläkettä kuin jossakin on joskus kirjoitettu, niin mikä estää pienentämästä tuota eläkettä? Jos tietynlainen talouskasvu ei onnistu ilman tiettyä väestönlisäystä, niin se ei onnistu. Mikä pakottaa jatkamaan tuota kasvua? Eihän missään meitä ole tuomittu siihen oravanpyörään, jonka pyöriminen entiseen tapaan edellyttäisi koko väestömme vaihtamista parin sukupolven sisällä ja siinä samalla vanhan kulttuurimme loppua. Jos me tätä haluamme, niin itse olemme itsemme tuominneet. Kysymys ei ole vaihtoehdottomasta kehityksestä, joka tulee kuin manulle illallinen, jollei laskeminen pelkkänä ajopuuna uhkaa muuttaa maatamme paljon perusteellisemmin kuin kommunistinen diktatuuri olisi koskaan voinut tehdä. Kysymys on siitä, haluaako kansa sitä ja jos ei halua, minkä hinnan se on valmis maksamaan mahdollisista vaihtoehdoista. Poliittinen konsensus näyttää lähtevän siitä, että kansan on haluttava ns. lineaarista kasvua. Sen sijaan ei ole kysytty, mikä ”kansa” on.

Joskus maailmassa tehtiin pilaa siitä, että poliitikot ilmoittivat kansan menettäneen heidän luottamuksensa ja sen vuoksi oli valittava uusi kansa. Nyt pila on tullut todeksi. ”Arvojohtajina” toimivat presidenttimmekin ajattelevat juuri niin kaavamaisesti kuin oravanpyörän hoitajilta sopii odottaa. Kansaa ollaan vaihtamassa, jotta sen oletettu onni voitaisiin toteuttaa.

Ilmeisesti ainoa kysymys, joka herättää keskustelua salonkikelpoisissa piireissä on väestönvaihdon nopeus. Kun presidentti Ahtisaari esitti jostakin kuulemansa luvun 20 000 maahanmuuttajaa vuodessa, pani ”lapsinero” Pekka Himanen paremmaksi kertoen oikean määrän olevan 40 000. Vihreässä nuoruudessaan Himanen oli kunnostunut kirjoittamalla kirjan seksuaalisuudesta, johon ei ollut vielä lainkaan ehtinyt edes tutustua. Kirjoittaessaan siirtolaisuuden tarpeesta hän myös puhuu asiasta, jonka todellisia kasvoja emme vielä ole ehtineet nähdä, vaikka ulkomaiset esimerkit osoittavat, ettei nopea väestön vaihto tarkoita vain työvoimapulan helpottamista. Ranskan, Englannin, Hollannin, Tanskan, Ruotsin ja muidenkin maiden esimerkit antavat jo tietoa siitä, mitä tuleman pitää. Japani, joka ei ole suosinut maahanmuuttoa, on demografisessa kriisissä. Mutta se on itse valinnut tiensä ja näyttää kestävän taloudellisen kasvun pysähtymisen.

Suomessa poliittisia piirejä näyttää kiinnostavan vain yksi asia, joka on ennakolta annettu: TALOUSKASVU. Sen taas ajatellaan edellyttävän tiettyä väestönkasvua. Työvoimapula, joka tarkoittaa työvoiman niukkuuden aiheuttamaa palkkakustannusten kasvua, on meillä uhannut korkeasuhdanteiden ylivoittoja jo kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla pula vaihtui nopeasti suurtyöttömyyteen. Työnantajat pitivät kuitenkin tärkeänä valmistautua seuraavaan ylikuumenemisvaiheeseen, joka tietysti saattaa olla edeltäjiään pitempikin.

Työministeriö on tehnyt laskelmia tulevasta työvoiman tarpeesta. Sen perusteella on arvioitu tarvittavien uusien työntekijöiden määrä. Luvut ovat karua kertomaa. Demografinen kuoppa, joka aiheutuu ennen muuta hetkellisestä syntyvyyden kohoamisesta sotien jälkeen, hallitsee kuvaa, jossa työt näyttävät jäävän tekemättä, eläkkeisiin tarvittavat rahat loppuvat ja jopa tarvittavan hoitohenkilökunnan määrä käy riittämättömäksi. Näin siis tapahtuu, jollei ulkoinen voima auta maatamme selviämään pulasta, joka uhkaa elämänmuotomme perusteita. Tässä tapauksessa elämänmuodolla tarkoitetaan maksimaalista panostusta hyödykkeiden määrän kasvuun.

Entä jos ei kuviteltaisikaan, että kasvun on jatkuttava ja että eläkkeiden on kasvettava ajatellun mallin mukaan? Entä jos myös lakattaisiin kuvittelemasta, että tiedämme, millaisia työntekijöiden määriä tulevaisuuden Suomi tarvitsee ja että tämä tarve olisi tyydytettävissä maahanmuutolla?

Tosiasia on, ettemme tunne tulevaisuutta. Meille on ollut sallittua puhua siitä, että maahanmuuttajat ovat tarpeellisia täyttämään palvelualojen vajausta, ikään kuin mikään ihmisryhmä muuttaisi johonkin kohdemaahan suorittamaan tietyn toimialan tehtäviä. Multikulturalistit ovat riemuinneet siitä, että erilaisten ihmisten kohtaaminen synnyttää ajattelun ja toiminnan moninaisuutta ja avoimuutta. Innovaatiot syntyvät parhaiten ilmapiirissä, joka on suvaitsevainen ja jossa eri rodut, sukupuoliset suuntaukset, kielet, uskonnot ja kulttuurit sekoittavat.

Turha sanoakaan, ettei kokemus vielä missään maassa tue ajatusta, että monikulttuurisen yhteiskunnan edut, jos niitä on, saataisiin ilmaiseksi. Suurin hinta, joka siitä maksetaan, on ainakin tietyllä maahanmuuton määrällä koko entisen valtakulttuurin eroosio ja mahdollinen marginalisoituminen omalla vanhalla ydinalueellaan. Olisi syytä selvittää, missä kriittinen raja kulkee, koska kyseessä tosiaankin ovat suuret arvot. On syystä sanottu, että jos Eurooppa luopuu omista arvoistaan ja muuttuu toisten kulttuurien jatkeeksi, ei maailma tee sellaisella Euroopalla mitään.

Suomalaiset eivät usein voi ymmärtää, miksi virolaiset pitävät ongelmana sitä, että heidän maahansa tuli paljon venäläisiä. Helpottaakseen ymmärtämistä muuan virolainen historioitsija esitti vertauksen:

”Ranskalaiset ovat viehättävä ja sivistynyt kansa. Tunnet heistä monia, osaat kieltä ja arvostat maan kulttuuria. Kuitenkin jos maahasi muuttaisi äkkiä kolme miljoonaa ranskalaista, et olisi asiasta innostaisi. Nämä vieraat eivät vaivautuisi opettelemaan kieltäsi, eivät tuntisi kansasi historiaa eivätkä liiemmin edes välittäisi maasi tulevaisuudesta. Heille olisi tärkeää vain oma kulttuuri ja emämaan kunnia ja menestys. Enkä silloin alkaisit väkisinkin ajattelemaan: Miksi he ovat juuri täällä? Eikö heidän pitäisi ainakin osata kantaväestön kieltä ja ajatella sen parasta, mikäli he nyt kerran ovat täällä?”

Joka ainoassa Euroopan maassa, jossa maahanmuuttajien määrä on kasvanut tietyn rajan yli, ovat alkaneet vaikeudet, jotka liittyvät integraation esteisiin ja reviiriongelmiin. Integraatiota ei suinkaan aina edes haluta ja pakottaminen on käytännössä mahdotonta. Kuvitelma siirtolaisista pelkkänä ongelmattomana työvoimareservinä, joka estää talouskasvun notkahtamisen on pelkkää numeroilla leikkimistä, joka perustuu vain sellaiseen piittaamattomuuteen todennäköisistä ongelmista, että sitä ei voi enää pitää hyväuskoisuutena vaan ns. huonona uskontona. Kyseessä on jälleen kerran March of Folly, jota poliittinen järjestelmämme näyttää toteuttavan yhtä sokeasti kuin kyynisestikin.

 

Lähde: Timo Vihavainen, Länsimaiden tuho


( Päivitetty: 26.10.2010 13:41 )

 - pelontorjunta


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja