Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

RSS

 Ihan tavallinen äärivasemmistolainen väärinkäsitys
13.09.2012 14:52 | pelontorjunta

 

Sotahistorian tutkija Jussi Jalonen on yhtenä harvoista suomalaisista käsittänyt ehkä parhaiten miksi presidentti Sauli Niinistön nuorten syrjäytymisen vastainen kamppanja on joutunut eteenkin maamme ”edistyksellisen” älymystön, ns. intellektuellien yleisen pilkan ja suoranaisen panettelun kohteeksi. Näin Jussi Jalonen:

”Presidentti Niinistön syrjäytymisen vastainen kampanja on herättänyt parin viime päivän aikana hieman hämmennystä. Tietyille tahoille presidentin projekti näyttää olevan herkkä ja aatteellisista syistä jalustalle nostettu asia. Osaltaan tätä kuvastaa käynnissä oleva dialogi EVA:n johtajan (Matti Apunen) ja tamperelaisen free-lance-toimittajan (Emilia Kuokkala) välillä. Asiaan on puuttunut myös Kokoomusnuorten virkaheitto puheenjohtaja (Wille Rydman). Väittely on noussut suorastaan maailmankatsomukselliselle tasolle, ja meneillään on todellinen henkien taistelu.

Niinistön kampanjan tavasta sivuuttaa sosiaalipolitiikka ja sitä koskevat aloitteet on kirjoitettu paljon, eikä minulla ole siihen oikeastaan mitään lisättävää. Kampanjassa on kiistatta puutteensa, ja toisin kuin vaikkapa presidentti Ahtisaari aikoinaan, on Niinistö selkeästi laiminlyönyt mahdollisuutensa käyttää arvovaltaansa poliittisiin aloitteisiin. Tästä huolimatta kampanjassa on kuitenkin myös ajatusta. Oivalsin itse eilen Pyynikillä ulkoillessani, että kriitikot ovat kenties katsoneet Niinistön kampanjaa osin väärästä perspektiivistä.

Tavallisia-sivuston evästyksiä on moitittu siitä, että ne ovat luonteeltaan keskiluokkaisia ja jättävät huomiotta syrjäytymisriskin alla olevan yhteiskunnan pohjakerroksen. Mielestäni tässä juuri on asian ydin. Niinistön ohjelma tunnustaa ongelmaksi suomalaisen porvariston rappion. Keskiössä on se tosiasia, että suomalainen keskiluokka -- siis vahvimmin Kokoomusta äänestävä kansanosa -- on laiminlyönyt jälkikasvunsa, ja tämä kanavoituu sitten hyvinvoivissa perheissä vallitsevana pahoinvointina.”

Suomalainen julkinen keskustelu kuvaa liian usein suomalaisten kyvyttömyyttä käydä keskustelua. Kansainväliset tutkimukset osoittavat suhteellisen vakuuttavasti että huolimatta maamme verrattain korkeasta koulutustasosta julkisista hyvinvointipalveluista on maamme yllättävän korkealla tasolla eräissä ikävissä tilastoissa. Tällä viikolla kirjoitti mm. Hufvudstadsbladet artikkelin jossa paljastui kuinka eräät osat Suomea ovat väkivaltatilastoissa jopa samalla tasolla kuin Afrikan maat. Mm. Lapin henkirikostilastot olivat korkeammat kuin Länsi- ja Keski-Afrikan maissa keskimäärin (rauhan oloissa). Tilastot voivat antaa virheellisiä tuloksia eri mittaustulosten luottavuuden vuoksi. On kuitenkin luultavaa että rikostilastoissa Suomi kuuluu pikemminkin korkean rikollisuuden itäeurooppalaisiin kuin länsieurooppalaisiin maihin. Koska sosiaalipolitiikkaamme ei voi haukkua EU:n surkeimmaksi ja koulutustamme kehutaan kaikkialla on synkät tilastot nähtävä sittenkin kulttuurimme taustoista tai jopa geneettisen perimän kautta.

Eräissä tutkimuksissa on todettu esim. itä- ja pohjoissuomalaisissa olevan matalan verensokeripitoisuuden tason sekä matalan serotoniinituotannon verrattuna maan länsiosassa asuviin. Kun tällaiset ihmiset nauttivat runsaasti alkoholia kasvaa riski äärimmäiseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Suomen väkivaltatilastot ovat 2-3 kertaa korkeammat kuin muissa pohjoismaissa. Lappi, Kainuu ja ja Pohjois-Karjala ovat maakuntina maamme väkivaltaisimmat. Vähiten väkivaltaa on länsirannikon ruotsinkielisillä seuduilla. Amerikkalaistutkimus on paljastanut sen kuinka lapsi jolle ei ole luettu pienenä kirjoja joutuu muita selvästi useammin väkivaltaisiin tilanteisiin. Tämän selitettiin johtuvan siitä että hänen heikko verbaalinen taito ja verbaalinen ymmärrys johtaa fyysiseen reaktioon verbaalisen kommunikoinnin sijasta.

On vaikea sanoa luetaanko suomalaisille lapsille kirjoja nykyisin enemmän tai vähemmän kuin ennen. Hyvällä koulutuksella voidaan ennaltaehkäistä syrjäytymistä mutta tämä onnistuu tietenkin vain jos oppilas itse on motivoitunut koulunkäyntiin ja opiskelua on jo kotona motivoitu. Lapsi suhtautuu myönteisesti koulunkäyntiin jos hänen vanhempansa arvostavat koulunkäyntiä. On melkoisen uskottavaa olettaa, että suomalaisten vanhemmat arvostavat keskimäärin enemmän koulutusta 2000-luvulla kuin vaikkapa vuosisata sitten.

Kaikki ei ole kuitenkaan hyvin suomalaisissa perheissä. Ei näin hyvien taustatekijöiden (koulutukseen ja sosiaalipalveluihin panostaminen) vallitessa pitäisi näin huomattavaa syrjäytymistä olla. Syitä on etsittävä suomalaisten kulttuurisista taustoista, joihin voi myös vaikuttaa tietyt geneettiset ominaisuudet. Voisiko syyt olla kulttuurisessa arvomurroksessa, joita ruokkivat mm. mainitut geneettiset ominaisuudet suomalaisissa (eteenkin itä- ja pohjoissuomalaisissa)?

Kysymyksiä voidaan esittää lisää. Miksi kaikesta ”vapautumisesta” huolimatta suomalaisten juomakulttuuri on primitiivistä ja jopa brutaalia? Miksi suomalaiset paljastuvat esim. yritysmaailmassa kyvyttömiksi kommunikointiin ja muita yleisemmin suosivat - kuten politiikassakin - ”ainoan vaihtoehdon” toimintaperiaatetta? Puuttuuko suomalaisilta yleisesti uskottava kyky aitoon yhteisöllisyyteen sekä elämäniloon?

Näitä kysymyksiä on syytä esittää muistaen maamme nykyisin korkean elintason sekä kehutun koulujärjestelmämme. Jostakin kertoo sekin, että maamme on lasten kasvatuksen suhteen epäonnistunut siitäkin huolimatta vaikka meillä on enemmän kasvatustieteen ammattilaisia kuin muilla pohjoismailla yhteensä. Vai olisiko kasvatustieteen ammattilaistemme todellinen tieteellinen taso kyseenalaistettava? Tuskin.

On luultavaa että nopeasti 1900-luvulla vaurastunut Suomi on mennyt toivottoman köyhyyden kautta eurooppalaiseen vaurauteen uhraamalla tiettyjä asioita mammonan alttarille. Jussi Jalonen saattoi osua lähelle napakymppiä todetessaan presidentti Niinistön nuorten syrjäytymisen vastaisen kampanjan kuvastavan juuri ahdinkoon joutuneen keskiluokkamme (porvaristo) ongelmista. Suomessa on USA:n jälkeen OECD-maiden korkeimmat avioerotilastot. Suomalainen keskiluokkainen ”porvarillinen idylli” muuttuu iltapäivälehtiemme lööpeissä kauhutarinoiksi kun ”onnellisen perheen” isä tappaa vaimonsa, lapset ja lopulta itsensä koska ei kyennyt nousemaan ylös umpikujastaan. Emansipoitunut suomalainen nainen, tämä ”sisko”, näyttää lähtevän lisääntyvässä määrin samalle örveltämisen tielle toteuttamaan itseään. Keskiluokan elämä lähiön omakotialueella saattaa näyttää pintapuolisesti varsin mainiolta idylliltä. Mutta liian monissa tapauksissa näistä perheistä näyttää puuttuvan ne ns. henkiset arvot, korkeamman kulttuurin harrastuneisuus. Puheet ”laatuajasta” jota annetaan lapsille kertovat juuri lasten laiminlyönnistä.

Niinistön työryhmän aikaansaannoksien pilkkaaminen eteenkin kulttuuriväen (kulttuurivasemmisto?) taholta ei ainakaan paranna asiaa. Elämässä on nimittäin olemassa joitakin perusasioita, joita vanhempien olisi syytä opettaa lapsille. Matti Apunen:

”Miten Vinon vaatimat ”poliittiset päätökset” parantavat sen lapsen elämää, joka on sotkenut päivärytminsä ja samalla koulunkäyntinsä? Millaisen armeijan sosiaalityöntekijöitä tarvitsemme ovien taakse päivystämään ja valvomaan, jos vanhempien ja sukulaisten jokapäiväiset keinot ovat mitättömiä ja naurettavia?”

Vaikuttaa siis siltä, että äärivasemmistolainen kulttuurieliittimme on masinoinut presidentin työryhmän vastaisen myrskyn vesilasissa koska ei tajua että työryhmä puuttuu ”ihan tavallisissa asioissa” etupäässä juuri keskiluokan ongelmiin, joiden taustat löytyvät suomalaisesta latteasta keskinkertaisuudesta, jolla on ehkä komeatkin kulissit – hieno omakotitalo, katumaasturi sekä jokavuotinen sosiaalidemokraattinen tasapäistävä Kanarian Saarten unelmaloma – mutta jonka perheen elämänsisältö on murentumassa piinaavaan harmauteen sekä kalvavaan pelkoon koko kulissin romahtamisesta. Myös Suomessa on keskiluokka joutumassa globalisaatioaseen kiikaritähtäimeen. Suomessa tilanteen tekee vielä tukalammaksi se, että uhrilampaista liian monet ovat rakentaneet maailmankuvansa ja ihanteensa muulle kuin kulttuurin pohjimmaisille tavoitteilla: pyrkimykseen totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen. Kymmenet tuhannet keskiluokan lapset ovat tiedostaneet tämän elämänmuodon onttouden ja kulissimaisuuden. He oirehtivat. Siksi presidentti reagoi ja niin teki älymystömme vasemmistolaisin fragmentti, sillä heidän pahoinvointiteesinsä tulevat Karl Marxin ajattelumaailman perspektiivistä eli keskittyvät yhteiskunnan alaluokkaan. Presidentti kyllä tiesi, että todella köyhien lapsiperheiden ongelmaan tarvitaan selvää rahaa. Sen lisäksi hän tiesi, että keskiluokan lasten kriisiin ei rahan syytäminen tepsi. Heidän ongelmansa keskipisteestä löydämme länsimaisen kulttuurin rappion, mammonan ja kiimaisen kilpailukyvyn ylikorostamisen kovan hinnan.


( Päivitetty: 08.10.2012 13:28 )

 - pelontorjunta


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on neljä plus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja