Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293012345

RSS

 Rahanpesua ja virtuaalirikollisuutta
16.04.2013 16:21 | pelontorjunta

 

Rahanpesun vastaisten tutkintamenetelmien ja ehkäisevien toimenpiteiden kehittyessä rikollisjärjestöt ovat kääntyneet internetin puoleen toimittaessaan piiloon yhä suurempia laittomia pääomia. Uudella sektorilla rikollisten ei tarvitse edes huolehtia rangaistuksista, sillä lainsäädäntöä ei monin paikoin vielä ole olemassa.

Internetin kautta tarjotaan kaikenlaisia palveluja. Halukkaat voivat perustaa uusia yhtiöitä, avata pankkitilin vuorokaudessa ja suorittaa rahansiirtoja. Internetin kautta on mahdollista suorittaa rahansiirtoja. Internetin kautta on myös mahdollista käyttää elektronista pankkikirjaa, joka toimii ATM-järjestelmällä (Automated Teller Machine). Se on käytännöllisesti katsoen pankkiautomaatiotoiminta, jonka kautta voi suortiaa kansainvälisiä rahansiirtoja SWIFT-järjestelmällä (Society of Worldwide Interbank Financial Telecommunication). Tätä kautta halukkaat voivat hankkia jopa omistukseensa offshore- eli vitriinipankin.

Pankkitoiminnasta kiinnostunut henkilö voi yksinkertaisesti vain maksaa vaadittavan summan ja hankkia itselleen näin pankkitoimiluvan veroparatiisista. Täydellinen nimettömyys voidaan taata ostamalla pankin osakkeet toisen offshore-yhtiön nimiin. Verottomuus tekee toiminnasta äärettömän edullista. Oman pankin omistaminen kasvattaa yhtiön tuottoa. Pankkitalletuksista tulee näin käytännöllisesti katsoen salaisia. Tämäntyyppistä toimintaa harjoittavissa maissa aloitustalletus ei ylitä 500 000 euroa. Internetistä löytyy jopa hinnasto oman pankin perustamiseen. Kansainvälinen lisenssi maksaa 145 000 euroa ja arvonlisäveron, yhtiön perustaminen vain 4 500 euroa ja arvolisäveron. Pienikokoisen pankin rahastotalletukseksi riittää 100 000 euroa ja SWIFT-järjestelmällä operoimiseen tarvitaan 45 000 euroa. Kun vielä lasketaan yhteen muut kulut, joista kaikki eivät ole edes välttämättömiä, selviää, että 1 400 000 eurolla voi halutessaan tilata oman offshore-pankin, joka on valmis käyttöön noin vuoden sisällä.

Nimettömille tileille avatut luottokortit ovat vieläkin helpompia järjestää. Offshore-pankkeihin nojaavat rahoituslaitokset tarjoavat nimettömiä tilejä asiakkaidensa käyttöön Itä-Euroopan maissa. Internetin kautta voidaan hankkia myös henkilötodistuksia, kansalaisuuspapereita ja arvonimiä.

Kun rahanpesijä hyödyntää internetpalveluja ja erilaisia ”Offshore Profit Center”-toimintoja, hän heikentää huomattavasti likaisen rahan kierrätystä vastustavan normiston voimaa, sillä internetpalvelu ei millään tavoin syyllisty rikokseen. Se ainoastaan tarjoaa rahoituspalveluja tietämättä investoitujen pääomien mahdollisesta rikollisesta alkuperästä.

Offshore-toiminta on täysin laillista silloin, kun pääomia halutaan saada turvaan mahdolliselta poliittiselta kuohunnalta, kun halutaan välttää perintölakia - yleensä aina silloin, kun halutaan suojaan parrasvaloilta ja verottajan kouralta. Sektorilla operoivat henkilöt tietävät varsin hyvin, että ainoastaan tietyissä, tarkkaan rajatuissa tilanteissa, joihin sisältyy isäntämaan lain mukaan selvät rikos, pankki on velvollinen antamaan viranomaisille asiakasta koskevia tietoja. Tämäkään ei kuitenkaan ole ylitsepääsemätön este siitäkään huolimatta, että kansainvälisellä kentällä toimijoilla on muodollinen velvollisuus seurata ja ilmoittaa asiakkaiden rahansiirroista. Periaate oman maan lainsäädännön koskemattomuudesta tekee sopimukset mahdollisiksi mutta ei velvoita pankki- ja yhtiötoiminnan avoimuuteen. Samaan aikaan myöskään nimettömiä tilejä ja luottokortteja toimittavaa välittäjää ei voida syyttää rikoksesta, sillä tällä ei ole minkäänlaista suhdetta asiakkaisiin, jotka ostavat hänen palveluksiaan internetin kautta.

Rikollisorganisaatiot toimivat internetissä käyttäen hyväkseen sähkörahaa. Välineet, joilla ei ole minkäänlaista aineellista vastinetta, tarjoavat mahdollisuuden täydelliseen nimettömyyteen sekä yksinkertaisempaan ja nopeampaan pääoman siirtoon. Välineet ovat helppokäyttöisiä, nopeita ja tehokkaita, ja niiden kohdalla kaikenlainen valvonta lakkaa täysin. Toimija ei tunne asiakastaan, eikä hänellä näin ollen ole minkäänlaista mahdollisuutta arvioida, liittyykö operaatioon mahdollisesti joitakin outoja tai poikkeavia piirteitä. Smart cardien käytön rajoittaminen tekisi valvonnasta tehokkaampaa. Kortin ovat henkilökohtaisia lompakoita, joiden sisältö on käteistä rahaa, ja niin kuin tiedämme, käteisen rahan reittejä ei voida seurata. Poliisin käytössä tulisi olla laaja informaatioverkosto, joka takaisi mahdollisuuden tehokkaaseen kontrolliin. Smart card, älykortti, toimii kuten ladattava pankkikortti, mutta siinä ei ole samoja rajoituksia. Eräs yhtiö markkinoi korttia, jonka kate oli 92 000 euroa.

Kansainväliseen luottotoimintaan kiinteästi liittyvän sähköisen rahan liikkeitä voidaan seurata, mutta nimettömät sähkölompakot karkaavat kontrollista. Yhteistä korteille on se, että molemmat toimivat laajoilla markkinoilla ja ovat nopeakäyttöisiä. Maksumääräysten volyymi ja tempo eivät aina anna mahdollisuutta suorittaa tehokasta kontrollitoimintaa. Riittää, kun ajatellaan eurooppalaisverkosto Targetin (Trans-European Automated Real-Time Gross Settlement Express Transfer System) toimialuetta. Target on ainoa pankkialusta euroissa tapahtuville rahansiirroille.

Ainoastaan yhdenmukainen valvontajärjestelmä pystyy takaamaan tuloksia rahanpesun monitahoisella rintamalla, johon kuuluvien osake- ja obligaatioinvestointien kautta järjestäytynyt rikollisuus tunkeutuu kauppa- tai tuotantoketjuihin tai luo uusia toimintamuotoja. Se järjestää ne fuusioiden ja ketjuuntumisien kautta holdingyhtiöiksi, joka suojaa ulkopuoliselta valvonnalta kuin läpipääsemätön muuri. Tästä syystä olisi toivottavaa, että rahanpesurikoksista voitaisiin syyttää henkilöiden lisäksi myös yrityksiä. Muutos soisi mahdollisuuden puuttua niiden yhtiöiden toimiin, jotka kierrättävät rahaa esim. Italiassa, vaikka niiden pääkonttori sijaitsee usein ns. veroparatiiseissa tai maissa, jotka eivät tarjoa mahdollisuutta kansainväliseen yhteistyöhön.

 

Phishing ja call centerit

 

Toinen potentiaalinen rahanpesurintama ovat tietotekniikkapetokset, joista tehtyjen ilmoitusten määrä on yli kolminkertaistunut Euroopassa. Ns. phishing perustuu henkilöllisyyden anastamiseen.

Peruskaavan mukaan hakkeri anastaa tilin omistajan henkilöllisyyden ja tyhjentää tilin tilisiirron kautta toiselle tilille, joka kuuluu operaatiossa avustavalle rikoskumppanille. Rikoskumppani käy nostamassa rahat ja siirtää ne yleensä money transfer-järjestelmän kautta petoksen organisoineelle henkilölle.

Rahansiirto tukitilille maksaa. Internetin kautta tarjotaan suuria palkkioita niille, jotka antavat tilinsä käyttöön operaatioita varten. Järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden käyttää suurta määrää valeomistajia, jotka antavat tilinsä rahansiirtokäyttöön. He ovat niin sanottuja valetilinomistajia tai rahamuuleja. Käteisen rahan liikkeet hoidetaan transfervälittäjien tai ladattavien luottokorttien kautta. Mitä monivaiheisempi ketju on, sitä vaikeampi poliisin on seurata rahan liikkeitä.

Valetilinomistajien rekrytointi tapahtuu internetin kautta. Ilmoituksissa tarjotaan vaivattomia ansioita, eikä tarjokkaalta vaadita muuta kuin että hänellä on oma pankkitili. Valetilinomistaja osallistuu rahanpesurikokseen, mutta näytettäväksi jää, onko kyseinen henkilö ollut tietoinen toimintansa rikollisesta luonteensa.

Elokuussa 2001 kaksi palermolaista liikemiestä, isä ja poika, saivat korkeimmalta oikeudelta vapauttavan tuomion rahanpesusyytteestä. Miehet oli tuomittu sekä ensimmäisessä että toisessa oikeusasteessa rahan kierrättämisestä phishing-menetelmällä. Korkeimman oikeuden tuomarit kumosivat vuoden ja neljän kuukauden tuomion, jonka miehet olivat saaneet esitutkintatuomarilta. Hovioikeus oli vahvistanut tuomion. Vapauttava tuomio merkitsi tärkeää ennakkotapausta alueella, joka on vielä toistaiseksi suhteellisen uusi.

Hovioikeuden mukaan rikoksen tahallisuus on pystyttävä näyttämään toteen. Pelkkä mahdollisuus, että toiminnasta saattaa olla hyötyä rikoksen toteuttamisessa, ei riitä. Liikemiehiä syytettiin siitä, että he olivat siirtäneet Western Unionin kautta 3 000 euroa venäläisille asiakkaille, jotka olivat rekrytoineet heidät internetin kautta. Rahat oli siirretty bolognalaisen urheiluseuran tililtä heidän tileille.

Monien välikäsien kautta tapahtuvia rahansiirtoja, jotka lopulta päätyvät veroparatiiseihin, on varsin hankala seurata. Vilpillisesti anastettujen rahojen takaisin saaminen on käytännössä mahdotonta. Mittasuhteittensa ja aiheuttamansa yhteiskunnallisten vahingon puolesta phishing-ilmiötä voidaan pitää vakavasti otettavana rikollisena toimintana.

Kansainväliset tutkijaviranomaiset ovat jo pitkään olleet tietoisia kyberrikollisuudesta. Poliisin palveluksessa onkin hakkereita, jotka pystyvät kehittämään vastatoimia tietotekniikkarikollisille.

Vishing on phishingin kehittyneempi ja riskittömämpi versio. Se perustuu Voip-teknologiaan, jota käyttämällä rikolliset voivat esittää ottavansa asiakkaaseen yhteyttä pankin oikeasta numerosta. He soittavat tilinomistajille, utelevat tilitietoja ja ujuttautuvat siten tietoliikennekanavia pitkin keventämään tämän käyttötiliä. Petoksen tuotto jaetaan rikollisten käytössä oleville tileille.

Toinen rikollisen käyttämä menetelmä on tunkeutuminen pankkien call centereihin, joiden kautta saadaan asiakkaiden luottamuksellisia tietoja. On mielenkiintoista todeta, että juuri Romaniassa, mihin monet yhtiöt ovat siirtäneet call center-toimintaansa, tämäntyyppisten petosten määrä on korkea. Italian keskuspankkijärjestön arvion mukaan telemaattisten petosten määrä on euroissa mitattuna n. 1,6 miljardia, kun se puolestaan esim. Britanniassa on vain puolet siitä. Tämä rintama muuttuu jatkuvasti.


( Päivitetty: 16.04.2013 16:27 )

 - pelontorjunta


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja