Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

RSS

 ”Me teemme mitä me tahdomme” (NSA - Osa 1)
10.01.2014 17:12 | pelontorjunta

NSA (National Security Agency, Kansallinen turvallisuusvirasto) on maailman suurin signaalitiedusteluorganisaatio. Organisaation keskeisin tehtävä on vastata Yhdysvaltain signaalitiedustelusta (SIGINT). NSA on myös maailman suurin teollisuusvakoilua harjoittava organisaatio. Esimerkiksi operaatio "Black Pearl" puitteissa NSA vakoilee Brasilian valtion omistamaa öljy-yhtiö Petrobrasia ja kiinalaista telejättiä Huaweitea.NSA:n keräämistä vakoilutiedoista hyötyy mm. ruotsalainen Ericsson ja Yhdysvaltojen telealan yritykset. Tiedot perustuvat Edward Snowdenin paljastusasiakirjoihin.

Lähde: (svt.se 7.12.2013)

Mikään muu organisaatio ei harjoita niin mielivaltaista, laajaa ja perusteetonta tietoliikenteen salakuuntelua kuin NSA. NSA:n suorittama tietoliikenteen vakoilu (arjen elektroninen valvonta) on niin mittavaa, että se horjuttaa väistämättä vallan tasapainoa ja vaikuttaa kaikkialla maailmassa kansalaisten maailmankuvaan ja käsitykseen yksityisyyden suojasta.Ilman amerikkalaisten teknologiayritysten ja eurooppalaisten tiedustelupalveluiden vahvaa myötävaikutusta, NSA:n harjoitama globaali verkkovakoilu ei olisi mahdollista.

 

Historia

 

NSA:n edeltäjänä toimi AFSA (Armed Forces Security Agency), joka perustettiin 20.5.1949. Sen tarkoituksena oli koordinoida viranomaisten välistä sähköistä viestintää ja erityisesti Yhdysvaltain asevoimien yksiköiden välistä tiedonvaihtoa.Eri virastojen välisen kilpailun johdosta tehtävästä muodostui kuitenkin erittäin vaikea, koska AFSA:lta puuttui koordinointimekanismi. CIA:n johtaja Walter Bedell Smith esitti 10.12.1951 AFSA:n korvaamista tiedustelupalvelulla. Ehdotus hyväksyttiin 13.6.1952. Yhdysvaltain presidentti Harry S. Trumanin myöntämillä oikeuksilla NSA muodostettiin 24.10.1952. Virallinen perustamispäivä on 4.11.1952.

Erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla tehdyt vakoilutoimet keskittyivät erityisesti Yhdysvaltain hallinnon toimia kritisoiviin ihmisiin. NSA seurasi Vietnamin sotaan kriittisesti suhtautuvien kansalaisaktivistien ja toimittajien tekemisiä. NSA:n vakoiluohjelma koodinimeltään Minaret alkoi vuonna 1967 ja päättyi vuonna 1973. Vakoiluohjelman puitteissa NSA salakuunteli mm. ihmisoikeusaktivistien puhelimia. Salakuuntelun kohteina olivat mm. kansalaisaktivistit kuten ammattinyrkkeilijä Muhammad Ali, ihmisoikeustaistelija Martin Luther King, New York Timesin journalisti Tom Wicker, Washintong Postin kolumnisti Art Buchwald sekä kaksi senaattoria: Frank Church ja Howard Baker.

Lähde: (hs.fi 26.9.2013, Edward Snowden paljastusasiakirjat)
 

Digitaallinen vallankumous ja NSA:n tunkeutuminen internetiin

 

NSA koki olevansa kriisissä 1990-luvun lopulla, kun se havaitsi, että viestintä digitalisoitui ja ilman näitä tietoja NSA oli sokea. NSA ryhtyi palkkaamaan ISP-palveluntarjoajien henkilökunnasta asiantuntijoita itselleen ja hankkimaan omistuksia digitaaliseen viestintään ja tiedonlouhintaan keskittyneistä korkean teknologian organisaatioista.

Useimmat teknologiayritykset ovat huomattavasti halukkaampia yhteistyöhön NSA:n kanssa, kuin kertovat julkiuuteen. Yleisöllä oli käsitys, että esimerkiksi Skypen VoIP-puhelut ovat tavanomaisia turvallisempia, koska ne eivät ole perinteisiä puheluita ja siirtyvät IP-verkossa.

Vuonna 2008 käynnistyi kuitenkin Skypen salainen ohjelma, koodinimi oli Project Chess (Project Shakki). Projekti perustettiin tutkimaan oikeudellisia ja teknisiä kysymyksiä, joiden perusteella Skypen viestintäpalvelujen salakuuntelu olisi Yhdysvaltain lainvalvonta- ja turvallisuusviranomaisille tavanomaista helpompaa. Presidentti George W. Bush toimeenpani muutoksia vuoden 2001 WTC terrori-iskun jälkeen, jotka mahdollistivat kaiken tietoliikenteen valvonnan NSA:lle.

Vuonna 2013 NSA:n budjetti oli 10.45 miljardia dollaria, josta kasvua vuodesta 2012 oli 3 %. NSA:n palveluksessa oli 22 995 siviilihenkilöä, joista vammaisia henkilöitä 1 853. Tiedot ilmenevät FOIA (Freedom of Information Act) lainsäädännön perusteella annettuun vastauskirjeeseen. FOIA lainsäädännössä säädetään yleisesti yksityishenkilöiden oikeuksista saada tietoja liittovaltioiden virastojen asiakirjoista.

Lähde: (Vastauskirje Mr. Zachary M. Lassiterin tietopyyntöön, FOIA case: 72040 18.6.2013)

Yhdysvaltojen tiedusteluvirastojen 1452-sivuisesta talousarviosta ja 178-sivuisesta budjetin yhteenvedosta ilmeni, että NSA:n henkilömäärä oli vuonna 2013 oli 21 575 henkilöä eli 1420 henkilöä vähemmän kuin edellä mainitussa vastauskirjeessä Mr. Lassiterille.

Lähteet: (theguardian.com 29.8.2013, washingtonpost.com 29.8.2013)

Lisäksi NSA:lla oli yli 80 strategista yhteistyökumppania, jotka edustivat maailman suurimpia tietokoneiden, käyttöjärjestelmien ja sovellusten valmistajia sekä Internet-palveluiden, televiestinnän, ja verkkoinfrastruktuurin palveluntarjoajia.

Tiedot ilmenivät 1452-sivuisesta talousarviosta ja 178-sivuisesta budjetin yhteenvedosta (Edward Snowden paljastusasiakirjat 2013).

Lähteet: (theguardian.com 29.8.2013, washingtonpost.com 29.8.2013)

NSA:n johtaja Keith Alexander ilmoitti tietokoneturvallisuuskokouksessa New Yorkissa torstaina 8.8.2013, että NSA tulee leikkaamaan rajusti työntekijöiden määrää, automatisoimaan mahdollisimman paljon toimintojaan ja supistamaan tietojärjestelmiä ylläpitävien ihmisten määrästä noin 90 prosenttia.

NSA:lla oli kaikkiaan noin 1000 järjestelmänvalvojaa. Samalla karsitaan salaisiin tietoihin oikeuttavia käyttövaltuuksia. Keith Alexanderin mukaan tietovuotojen riski vähenee, jos nykyistä pienempi joukko henkilöitä käsittelee tietojärjestelmiä.

Lähteet: (daily-times.com 8.8.2013, rt.com 9.8.2013, lasvegassun.com 8.8.2013)

NSA on seulonut maailmanlaajuisesti yhden kuukauden aikana noin 124,8 miljardia puhelua ja tekstiviestiä sekä 97,1 miljardia sähköpostia (Edward Snowden paljastusasiakirjat 2013).

NSA:n johtajat


Ralph J. Canine 1952 - 1956

John A. Samford 1956 - 1960

Laurence H. Frost 1960 - 1962

Gordon A Blake 1962 - 1965

Marshall S. Carter 1965 - 1969

Noel A. M. Gaylor 1969 - 1972

Samuel C. Phillips 1972 - 1973

Lew Allen Jr. 1973 - 1977

Bobby Ray Inman 1977 - 1981

Lincoln D. Faurer 1981 - 1985

William E. Odom 1985 - 1988

William O. Studeman 1988 - 1992

John M. McConnell 1992 - 1996

Kenneth A. Minihan 1996 - 1999

Michael Hayden 1999 - 2005

Keith B. Alexander 2005 -


NSA on globaali toimija

 

Signaalitiedustelun avulla NSA kerää, analysoi ja välittää tiedustelutietoja terrorismin torjumiseksi ja sotilasoperaatioiden tukemiseksi sekä salakuuntelee verkkoliikennettä. NSA pelkää, että internetistä muodostuu Yhdysvaltoja uhkaavien rikollisten ja terroristien turvasatama. Se otti internetin globaaliin valvontaansa ja ryhtyi kehittämään suurella rahalla tietoliikenneverkon vakoiluohjelmia (seuranta- ja analysointiohjelmia). Tavoitteena oli Yhdysvaltojen ehdoton kyberkontrolli ja -johtajuus.

Salakuunteluohjelmien toiminnan mahdollistavat NSA:n kumppaneina toimivat yhdysvaltalaiset kansalliset teleoperaattorit, eri maissa toimivat kansalliset teleoperaattorit, yhdysvaltalaiset yritykset sekä muut yritykset ympäri maailmaa. Laaja kumppanuusverkosto mahdollistaa NSA:n pääsyn myös kansallisvaltioiden tietoliikennejärjestelmiin ja niiden tietoliikenteen ohjauksen NSA:n tietojenkäsittelykeskuksiin.

Salakuuntelun lisäksi NSA:n vastuulla on myös kansallisesti tärkeiden tietojärjestelmien ja turvaluokiteltujen tietojen turvaaminen, salausalgoritmien kehittäminen ja salattujen viestien purkaminen. Yhdysvaltain lainsäädännön perusteella NSA voi salakuunnella viestiliikennettä Yhdysvaltain ulkopuolella ja Yhdysvaltoihin tulevaa viestiliikennettä.

NSA on kiinnostunut keskeisten poliittisten vaikuttajien puhelinnumeroista ja sähköpostiosoitteista. Valtioiden päämiesten salaiset puhelinnumerot tulevat NSA:lle pääsääntöisesti Valkoisen talon ja Pentagonin virkamiehiltä. Osa salakuunneltavista puhelinnumeroista on saatavissa myös julkisista lähteistä.

Eräs nimeämätön amerikkalainen virkamies oli luovuttanut NSA:lle 200 puhelinnumeroa, johon sisältyi 35 keskeisen vaikuttajan puhelinnumerot. NSA liitti numerot rutiininomaisesti seurattavien listalle. Tiettävästi mitään merkittävää tietoa NSA ei ole onnistunut päämiesten puhelimia salakuuntelemalla hankkimaan.

 

NSA:n tietojenkäsittelykeskus

 

NSA:n uusi tietojenkäsittelykeskus Utah Data Center valmistui syyskuussa 2013. Se sijaitsee Utahissa, Utah järven ja Ison Suolajärven välissä.

Data Center on mitoitettu käsittelemään erittäin suuria tietomääriä. Se pystyy käsittelemään kaikki sähköisen viestinnän muodot kuten mm. valokuvat, videot, pikaviestit, sähköpostiviestit, puhelut, internet-haut ja some viestinnän.

Kooltaan rakennus on 1,5 miljoonaa neliömetriä, josta noin 10 0000 neliömetriä on tietojenkäsittelylaitteille varattua tilaa ja yli 900 000 neliömetriä teknistä tukea ja hallinnolliset tilaa. Laitoksen energiatarve on noin 65 megawattia ja kustannus noin 40 miljoonaa dollaria vuodessa.

 

NSA rikkoo säännönmukaisesti Yhdysvaltain lainsäädäntöä

 

Yhdysvallat keskittyy siihen miten hallitukselle epämiellyttävät ihmisoikeusrikosten paljastajat saadaan kiinni. Ei siihen, miten itse rikosten tekijät saadaan kiinni. Yhdysvalloilla ei ole minkäänlaisia aikomuksia supistaa salakuuntelu- tai tarkkailuohjelmiensa määrää tai niiden laajuutta.

Vuoteen 2013 mennessä NSA on rakentanut Yhdysvaltoihin salakuunteluverkoston, jonka kattavuus oli noin 75 prosenttia maan internet-liikenteestä. Puhelinkuuntelu käynnistyy, jos Yhdysvalloista soitetaan ulkomaille tai jos ulkomailta soitetaan Yhdysvaltoihin. Lisäksi seurannassa on rutiininomaisesti kaikkien ulkomaisten tiedustelupalvelujen ja edustustojen puhelinliikenne.

Tietoliikenneverkoissa tapahtuvaa liikennettä seurataan useilla tavoilla ja valvontaohjelmilla kuten Blarney, Fairview, Oakstar, Lithium ja Stormbrew koodinimillä tunnetuilla ohjelmilla. Niiden avulla suodatetaan ja kerätään tietoja suurilta kansallisilta teleoperaattoreilta.

Yhdysvaltain koko tietoliikenneteollisuus on valjastettu tekemään yhteistyötä NSA:n kanssa kuten mm. Narus Inc, Cisco Systems Inc ja Juniper Networks Inc. Näiden valmistamia tietoliikennelaitteita on käytössä mm. Suomessa eri yrityksissä ja julkishallinnon organisaatioissa.

Tietoverkkoihin ja niiden palveluihin kohdistuvasta vakoilusta ja tarkkailusta tulee jatkossa kaiken viestinnän ja tiedonvälityksen kattavaa. NSA: n tavoitteena on tunkeutua internet-televisioiden myötä ihmisten olo- ja makuuhuoneisiin. Merkitystä ei ole sillä missä päin maailmaa internet-televisio sijaitsee. Tämän tarkkailutekniikan kehittämiseen NSA käyttää jo merkittäviä taloudellisia resursseja.

CIA:n johtaja David Petraeus kertoi Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisöjen In-Q-Tel -sijoitusyhtiön tapaamisessa, että se aikoo käyttää uusia internetiin kytkettyjä viihdelaitteita (televisiota, tietokoneita ja muita aktiivilaitteita) vakoiluun. Petraeusin mukaan nämä kodin älykkäät laitteet tulevat muuttamaan käsitystämme salaisuuksista.

Agenttien ei tarvitse käydä salaa asentamassa kotiin mikrofoneja, koska he voivat seurata kodin laitteiden käyttöä verkon avulla. Agentit voivat seurata ja etähallita reaaliaikaisesti mm. internetiin liitettyjä tietokoneita, televisioita, autonavigaattoreita ja matkapuhelimia. Lähde: (wired.com 15.3.2012)

Foreign Intelligence Surveillance Act (FISA) on Yhdysvaltain ulkomaantiedustelun laki, joka tuli voimaan vuonna 1978. Lainsäädännön mukaan viranomaiset saavat seurata maan kautta kulkevaa ulkomaalaista viestintää. Viestinnän osapuolten seuraaminen ei edellytä rikosepäilyä.

Lakia on muutettu toistuvasti 11.9.2001 terrori-iskun jälkeen. Lain 702 §:n perusteella NSA:lla on oikeus hankkia tiedustelutietoja henkilöistä ilman FISC:n lupaa, joiden kohtuudella uskotaan olevan Yhdysvaltojen ulkopuolella. Omien kansalaisten valvontaan vaaditaan kuitenkin FISC:n lupa. Lakimuutokset sallivat maan tiedustelupalveluille mm. oikeuden paikkatietojen keräämiseen.

FISC (Foreign Intelligence Surveillance Court) on salainen tuomioistuin, joka perustettiin vuonna 1978. Erityistuomioistuin koostuu nykyisin 11 liittovaltion tuomarista (aiemmin 7), jotka nimittää Yhdysvaltain korkein oikeus. Erityistuomioistuimen päätökset ovat salaisia. Laki antaa salaiselle ulkomaantiedustelun valvontaoikeudelle oikeuden päättää salaisten tiedustelutietojen hankinnasta esim. televalvonnasta tai telekuuntelusta.

NSA:n tiedetään hankkineen tiedustelutietoja lainsäädännön vastaisesti myös Yhdysvaltain kansalaisista. NSA:n sisäisen tarkastuksen raportti kertoo organisaation syyllistyneen 2766 lakirikkomukseen, jopa perustuslain loukkauksiin vuoden aikana. Rikkomusten syynä ovat inhimillisten virheiden (analyytikkojen kirjoitusvirheet) lisäksi tahallinen piittaamattomuus ja vakoiluohjelmien toiminnalliset piirteet.

Esimerkiksi vuonna 2008 suuri määrä Yhdysvaltain sisäisiä puheluita ohjautui analysoitavaksi, kun Washington (DC) kansainvälinen suuntanumero 202 ja Egyptin kansainvälinen suuntanumero 20 sotkeutuivat ohjelmointivirheen johdosta. Lakirikkomusten osalta tilanne on jatkunut huolestuttavana jo vuodesta 2008, jolloin NSA:n toimivaltuuksia laajennettiin.

NSA:lla ei ole oikeutta tutkia Yhdysvaltojen omien kansalaisten viestiliikennettä, kun he ovat Yhdysvalloissa. Tätä rajoitusta loukataan kuitenkin rutiininomaisesti. Vuonna 2012 rikkomuksia tapahtui noin kymmenen kertaa päivässä. Lain noudattamisen valvontamahdollisuudet ovat olemattomat. Valvonta perustuu yksinomaan NSA:n omiin ilmoituksiin. Lähde: (washingtonpost.com 16.8.2013)

USA Today -sanomalehti kertoi, että toukokuussa 2006 teleoperaattorit AT & T, Verizon ja BellSouth olivat luovuttaneet miljoonien asiakkaiden kansainvälisiä ja kotimaan puhelutietoja NSA:n tietokantaan.

Yhdysvaltain ulkomaantiedustelun lakiin on sisällytetty julkaisematon sääntömuutos (porsaanreikä), joka antaa NSA:lle oikeuden tutkia valtavista tietokannoista myös Yhdysvaltain kansalaisten viestintää, kuten sähköposteja ja puheluita ilman rikosepäilyä tai oikeuden lupaa. Lähde: (theguardian.com  9.8.2013)

NSA tallentaa mm. tiedot soittajan ja vastaanottajan tilaajanumeroista, verkkotiedot, kesto, päiväys, aika, paikka, lähettäjän ja vastaanottajan IP-osoitteet ja vierailut verkkosivuilla. Lähde: (guardian.co.uk Glenn Greenwald 7.7.2013)

Lain 702 § on herättänyt paljon keskustelua sen tulkinnanvaraisuudesta. Lain kohta ei edellytä vakoilun kohteiden tunnistamista, jolloin NSA:n tietokantoihin tallentuu väistämättä myös Yhdysvaltain kansalaisten verkkoviestintään liittyviä tietoja. NSA:n analyytikot tulkitsevat vapaasti, että henkilö on ulkomailla, jos ei ole erityisiä tietoja henkilön sijainnista Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltojen ongelmana näyttää olevan se, että NSA ylläpitää teleoperaattoreiden lisäksi tai niiden puolesta televalvontaan käytettäviä mittavia lokitietokantoja. Järjestely tarjoaa NSA:lle, CIA:lle ja FBI:lle kontrolloimattoman ympäristön myös Yhdysvaltojen kansalaisten televalvontatietojen käyttöön.

Yleensä asia on ratkaistu niin (esimerkiksi Suomessa), että tiedustelupalvelun sijaan teleoperaattorit ylläpitävät itse televalvontaan käytettäviä lokitietokantoja ja luovuttavat niistä tietoja viranomaisille vain oikeuden päätöksellä. Tässäkin järjestelmässä on heikkoutensa. Esimerkiksi hyvä veli -verkosto, johon tukeutuen voi tietoja saada ”ystävän” avustuksella myös oikeudettomasti.

 

Rakkaustiedustelu

 

Valvonnan ja järjestelmien hallinnolliset puutteet muodostuivat liian suureksi houkutukseksi myös NSA:n työntekijöille. Työntekijät käyttivät vakoiluohjelmia myös mm. puolisoiden ja perheenjäsenten rakkausasioiden vakoiluun. Lähipiirin rakkausasioiden vakoilu oli niin yleistä, että sitä kutsuttuun NSA:n sisällä termillä "LOVEINT" (rakkaustiedustelutieto).

NSA rankaisi luvatonta tiedustelua tehneitä työntekijöitä mm. hallinnollisin toimenpitein. Joissakin tapauksissa työntekijä oli itse kertonut rikkomuksestaan mm. turvaluokitusten uudistuksiin liittyvien valheenpaljastuskokeiden yhteydessä. Lähde: (wsj.com 23.8.2013 Edward Snowden paljastusasiakirjat 2013)

 

NSA ostaa palveluita alihankkijoilta

 

Organisaation päämajan tuntumassa Marylandin Fort Meaden alueella sijaitsee useita NSA alihankkijoiden yrityksiä. NSA on ulkoistanut merkittävän osan operatiivista toiminnoistaan alihankkijoille.

Alihankkijoiden käytön on katsottu olevan kallista ja vaarantavan kansallisen turvallisuuden. Yhdysvaltojen huippusalaisia tietoja pääsee käsittelemään noin 1,4 miljoonaa henkilöä, joista noin kolmannes on alihankkijoiden henkilöstöä.

Eräs keskeisin alihankkija on Narus. Naruksen kaupallisen STA 6400 semanttisen tietoliikenneanalysaattorin avulla kaikkea internet-protokollaa käyttävää tietoliikennettä voidaan salakuunnella. Kaikki sähköpostiliikenne liitetiedostoineen voidaan rekonstruoida ja liitää oikeisiin asiayhteyksiin.

Yhtiön tietoliikenneanaly saattorit analysoivat noin 60 - 80 prosenttia Yhdysvaltain verkon läpi kulkevasta tietoliikennedatasta. Yksi Narusin järjestelmä pystyy analysoimaan yli 100 miljardia sähköpostia päivässä.

Tietoliikenneoperaattorit ja internet-palveluntarjoajat ovat ympäri maailmaa asentaneet STA 6400 tietoliikenneanalysaattoreita tietoliikennekeskuksiinsa mm. Brasil Telecom. STA 6400:n avulla on mahdollista estää, seurata, analysoida ja tallentaa kaikenlaista mm. sähköposti-, pikaviesti-, televisio- tai VOIP-liikennettä.

Tietoliikenteen analysointiin ja hallinnointiin tarkoitettujen ohjelmistojen kauppaa, käyttötarkoitusta ja käyttötapaa on mahdotonta valvoa. Esimerkiksi Narus tarjoaa asiakkailleen software development kit-sovelluksen tietoliikenneohjelman modifiointiin. Ohjelmien toimittajilla ei ole aavistustakaan. Eikä haluakaan tietää mihin asiakkaat ohjelmiaan käyttävät.

NSA:lla on myös yrityksiä, joiden kautta se pyrkii edistämään sähköisen viestinnän analysointiin, salakuunteluun ja suojausten purkuun liittyvän teknologian kehittämistä sekä ostamaan sille keskeistä teknologiaa kehittäviä yrityksiä. Tavoitteena on turvata kyberjohtajuus vaikuttamalla tuotannossa olevien ja kehitettävien teknologisten ratkaisujen laadullisiin ominaisuuksiin.

NSA ja Yhdysvalloissa toimiva pääomasijoituksia tekevä Nokian Innovent yrittäjäinnovaation liiketoimintayksikkö yhdistivät voimansa avaamalla voittoa tuottamattoman Chesapeake Innovation Center (CIC) yrityshautomon. Nokiaa motivoivana taustavoimana oli mm. Tetra-verkkoihin liittyvät kansainväliset kilpailuasetelmat.

CIC aloitti toimintansa Yhdysvalloissa Marylandissa kesällä 2003. CIC oli ensimmäinen yrityshautomo, jonka tavoitteena oli tukea Yhdysvaltojen sisäistä turvallisuutta edistävien pienten korkeaa teknologiaa edustavien yritysten menestymismahdollisuuksia.

NSA osallistuu yrityshautomon toiminnan rahoittamiseen ja tekee yhteistyötä sisäistä turvallisuutta edistäviä innovaatioita ja korkean teknologian tuotteita tarjoavien yritysten kanssa. NSA on kiinnostunut hankkimaan myös vähemmistöosuuksia pienistä yrityksistä. NSA:n intressi tukea CIC toimintaa perustuu sen omiin tiedustelun teknologiatarpeisiin.

CIC tarjoaa mm. start-up yrityksille liiketoiminnan käynnistämiseen liittyviä palveluita, joilla voidaan nopeuttaa kasvua yrityksen elinkaaren alkuvaiheessa. Sillä oli heti alkuvaiheessa tarjota yrityksille toimitiloja kaikkiaan noin 24 000 neliömetriä.

Lähteet: (lightreading.com 4.8.2003, washingtontechnology.com 4.8.2003, tetrawatch.net 3.3.2006)

CIC:n suomalaistaustaisia kansanväisiä kumppaneita ovat mm.

  • Elektrobit Oyj

  • Environics Oy

  • Mirasys Oy

  • Nethawk Oyj

  • Rapal Oy

  • Sec Control Oy

Lähde: (cic-tech.org/member-companies 9.12.2013)

 

Microsoft tekee tiivistä yhteistyötä NSA:n kanssa

 

Useimmissa Microsoftin tarjoamissa palveluissa NSA pyrkii keräämään käyttäjien tiedot ennen salausta. Esimerkiksi Prism-ohjelman puitteissa tapahtuva vakoilu edellyttää NSA:lta salausten kiertämistä, koska vakoiluohjelmassa tiedot on kerättävä jo ennen salausta. NSA pääsee käsiksi Outlook.com-palvelun sähköposteihin ja ennen niiden salaamista,

Tiettyjen Microsoftin tarjoamien palveluiden kuten Microsoftin SkyDrive-pilvipalvelun osalta tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, koska asiakkaiden tietoja säilytetään palvelimella salatussa muodossa. SkyDrive-pilvipalvelulla oli yli 250 miljoonaa käyttäjää eri puolilla maailmaa. Näiden palveluiden osalta Microsoft joutuu kehittämään yhteistyössä FBI:n kanssa ratkaisuja, joiden avulla NSA:lle tarjoutuu mahdollisuus päästä käyttäjien salattuihin viesteihin kiertoteitä. Tätä tehtävää varten FBI:ssä toimii erityinen Ditu-tiimi (Data Intercept Technology Unit).

Microsoft on yksinkertaisesti luovuttanut salausavaimet NSA:lle salauksen purkamiseksi. Näin ollen salaus suojaa asiakkaiden tietoja ainoastaan satunnaisilta hakkereilta, ei Yhdysvaltojen vakoilulta.

NSA pääsee lukemaan mm. käyttäjien salattuja sähköpostiviestejä ja Outlook.com portaalin salattuja pikaviestejä. NSA:lla on pääsy myös Sky Drive -pilvipalvelun tiedostoihin ja Skype-videopuheluihin. Kysymys ei ole vähäisestä asiasta. Esimerkiksi Skype-palveluilla oli maailmanlaajuisesti vuonna 2012 noin 663 miljoonaa käyttäjää ja kuukausittain noin 124 miljoonaa käyttäjää.

Lähde: (guardian.co.uk 11.7.2013, Edward Snowden paljastusasiakirjat 2013)

Microsoft tarjosi käyttäjille ilmaisen Hotmail -sähköpostipalvelun vuodesta1995. Se nousi nopeasti maailman käytetyimmäksi sähköpostipalveluksi. Vuonna 2011 Microsoft osti Skypen sijoittajaryhmältä 8,5 miljardilla dollarilla eli lähes kuudella miljardilla eurolla. Skype-palvelu on perustettu vuonna 2003. Suosituin Skypen palvelu oli ilmaiset puhelupalvelut. Vuonna 2013 Microsoft yhdisti Windows Live Messenger ja Skype palvelut yhdeksi kokonaisuudeksi. Microsoft halusi yhdistää sadat miljoonat eri palveluiden käyttäjät Skype-palvelun käyttäjiksi. Samalla poistui Hotmail-sähköpostipalvelu.

 

Yhdysvaltain hallitus painostaa teleyrityksiä luovuttamaan tietoja

 

Case ”Lavabit”

Lavabit-sähköpostipalvelun perustaja ja omistaja Ladar Levison ei suostunut Yhdysvaltain hallituksen vaatimukseen saattaa 350 000 asiakkaansa verkkoviestintä NSA:n seurantaan. Levison päätyi sulkemaan painostuksen edessä sähköpostipalvelun.

Ladar Levison kirjoitti yhtiön verkkosivuilla ”Oli pakko tehdä vaikea päätös. Osallisuus Amerikan kansaan kohdistuvissa rikoksissa tai uhrata kymmenen vuoden kova työ ja sulkea Lavabit”. Edward Snowdenin uskottiin käyttäneen Lavabit-sähköpostipalvelua verkkoviestinnässään. Lähde: (theguardian.com 9.8.2013)

Case ”Qwest Communications”

Useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa teletoimintaa harjoittanut Qwest Communications menetti hallituksen tuottoisat sopimukset kieltäytyessään yhteistyöstä NSA:n kanssa. Se katsoi, että tietojen luovuttaminen NSA:lle, FBI:lle, CIA:lle ja DEA:lle vaaransi sen 14 miljoonan asiakkaan yksityiseen suojan sekä oli Yhdysvaltain lainsäädännön vastaista. Kieltäytymisen seurauksena yhtiön johtaja Joe Nacchio sai vastatakseen mm. sisäpiirikauppoja koskeviin rikossyytteisiin.

Yhdysvaltain käräjätuomari Anna Taylor antoi 17.8.2006 Detroitissa Michiganissa päätöksen, että hallituksen kotimaan puheluliikenteen salakuunteluohjelma on perustuslain vastainen, loukkaa yksityisyyden suojaa ja määräsi sen päättymään välittömästi. Oikeusministeri Alberto Gonzales totesi kuitenkin käräjätuomarin päätöksen olevan Bushin hallinnon vastainen. Valituksen seurauksena vetoomustuomioistuin kumosi Käräjätuomari Anna Taylorin päätöksen.

Qwest Communicationsin johtaja Joe Nacchio tuomittiin vuonna 2007 kuudeksi vuodeksi vankeuteen. Tuomari totesi, että Nacchio osoitti teollaan "kaikenkattavaa ahneutta". Nacchio tuomittiin menettämään 52 000 000 dollarin rikoshyödyn ja maksamaan 19 miljoonan dollarin sakon.

Qwest Communications –yhtiö sulautui myöhemmin 1.4.2011 CenturyLink –yhtiöön. CenturyLink oli tuolloin Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin teleyhtiö.

Lähteet: (cnn.com 17.8.2006. sec.gov/litigation/complaints/comp18936.pdf kantelu, centurylink.com tiedote 1.4.2011)


( Päivitetty: 10.01.2014 17:45 )

 - pelontorjunta


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme miinus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2017 Pelontorjunta - suntuubi.com