Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930311

RSS

 Terrorismin vastainen euforia ja mitä media jättää kertomatta?
13.01.2015 11:02 | pelontorjunta

 

H.L. Mencken:

”Käytännön politiikan tärkein periaate on pitää väestö pelokkaana kiusaamalla sitä jatkuvasti kaikenlaisilla peikoilla joista useimmat ovat pelkästään mielikuvituksen tuotetta. Näin ihmiset saadaan kaipaamaan valtion turvaa.”

 

Johdanto siihen kuinka ihmisiä on yhä varsin helppo ohjailla ja manipuloida ja kuinka oleellisempaa olisi miettiä sitä mitä meille jätetään kertomatta.

 

______________________________________________________________________________

 

Ranskan pilapiirroksia tehneeseen lehteen suoritettu tuhoisa ja verinen terrori-isku on johtanut länsimaissa lähes samanalaiseen löyhäpäiseen euforiaan jossa ns. puurot ja vellit ovat menneet sekaisin ja viileä harkinta ja tapahtumien taustoittaminen on jäänyt hunningolla. Tapaus on jatkoa sillä aivan viime vuosina yleistyneelle kehitykselle jossa kovasti omasta ammattietiikastaan ylpeilevä länsimainen ”vapaa tiedonvälitys” on ammatillisesti osoittanut vajoamisen merkkejä.

Media on innokkaasti tarttunut sanan ja mielipiteen vapauden teemaan, niin kuin toimialan luonteen takia luonnollista onkin. Nyt kuitenkin ollaan näkyvästi huolissaan nimenomaan länsimaisesta sanan ja mielipiteen vapaudesta: meidän täytyy saada luvallisesti satiirisoida ja pilkata mitä tahansa uskontoa, ryhmää tai henkilöä, mitä haluamme pilkata. Meidän täytyy saada kirjata ylös ja julkaista oma näkökulmamme asioista meidän omassa mediassamme, vaikka se ei olisikaan koko totuus - tai sisältäisi totuutta kuin siteeksi.

Joitain rajoituksia pilkalle kuitenkin on asetettu. Pääsääntöisesti juutalaisiin uskonnollisena tai etnisenä ryhmänä kohdistuvalle pilkalle on asetettu rajoituksia, usein oikeudenkäynneissä. Ranskan tapahtumien jälkeen sananvapautta on alettu uudelleen määritellä: mitä se on, ketä se koskee, mihin sitä voi käyttää. Vain se on varmaa, että kaikkia se ei koske. Komissio puolestaan on uudelleenmääritellyt EU:n vastaiset äärimmäisyysihmisiksi. Sitä, onko eri ryhmien pilkkaaminen viisasta, oikein tai rakentavaa, ja mihin pilkkaaminen saattaa johtaa, harva muistaa kysyä. Tai sitä, onko rehellistä syyllistää koko ryhmä yksilön teosta.

 

Toisenalainen tulkinta Pariisin terroritekojen taustoista

 

Ranskalainen kansainvälisiin suhteisiin erikoistunut Thierry Meyssan kiinnittää huomiota siihen, että Charlie Hebdon toimitukseen hyökänneet eivät ensitöikseen tuhonneet loukkaavaa materiaalia - kuten aito jihadisti olisi tehnyt.

Meyssan pitääkin mahdollisena, että Hebdon toimitukseen tehty isku on tilaustyötä, jonka tarkoituksena on synnyttää juopa Ranskan ei-muslimien ja Ranskan muslimien välille; enemmistön ja suuren vähemmistön välille, ja joka ohjataan muuttumaan sisällissodaksi.

Meyssan kirjoittaa:

"Muslimiveljeskunnan, al-Qaidan tai Daeshin ideologiaan ja strategiaan ei kuitenkaan kuulu sisällissodan synnyttäminen lännessä vaan idässä näiden kahden maailman erottamiseksi; kahden hermeettisesti erillisen maailman synnyttäminen."

 

"Koskaan ei Sayyid Qutb tai kukaan hänen seuraajistaan ole ehdottanut konfrontaation synnyttämistä muslimien ja ei-muslimien välille lännessa."

 

"Päinvastoin, sivilisaatioiden yhteentörmäys -taktiikka synnytettiin Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvostossa (NSC) Bernard Lewisin toimesta... Sen tarkoitus on synnyttää ennakoitava tilanne... Sen tarkoitus on totuttaa NATO-maiden väestö ajatukseen yhteentörmäyksen väistämättömyydestä", joka on Yhdysvaltain vuonna 2001 julistaman globaalin terrorismin vastaisen sodan (GWOT) nimissä tekemien ennaltaehkäisevien iskujen seurausta.

Meyssan vertaa Ranskan tapahtumia Jugoslavian sotaa edeltäneisiin tapahtumiin, jolloin vastaavaa taktiikkaa käytettiin Jugoslavian hajottamisen aloittamiseksi tappamalla sekä enemmistöön että vähemmistöön kuuluvia ja usuttamalla ryhmät toisiaan vastaan.

Jugoslavian sotaa ajassa läheisempi esimerkki koiratappelu-tekniikan käytöstä on Ukraina.

NATO:n salaisten armeijoiden Euroopassa tekemät iskut eivät ole uusi ilmiö, niillä on pitkät perinteet kuten dokumenttielokuva "NATO´s Secret Armies" kertoo. Näitä Stay Behind -ryhmiä on käytetty Euroopan maiden sisäisen tilanteen epävakauttamiseen, hallitusten vaihtoon sekä yleisen mielipiteen ohjailuun.

On turha tässä vaiheessa spekuloida sillä tilasiko joku taho iskun ja kuka tämä taho oli. Mikäli kyseessä oli tilaustyö, tahot, jotka hyötyvät siitä suoraan tai epäsuorasti ovat Venäjän ohella Yhdysvallat, NATO, Euroopan unionin komissio ja jäsenmaiden hallitukset. Organisaatiot toimivat organismien lailla: ne pyrkivät pysymään elossa ja laajentamaan vaikutusvaltaansa. Valtarakenne pyrkii aina säilyttämään ensisijaisesti itsensä. Vuorenvarma voittaja tapauksessa ovat läntisten maiden turvallisuusorgaanit.

 

Hajota ja hallitse – mitä valtamedia ei kerro tai ei tajua

 

Kun Britannia tungettiin ulos Amerikan kolonioista, istuttivat britit Amerikan Etelävaltioihin plantaasitalouden. Etelävaltiot toimivat eräänlaisena anti-Yhdysvaltoina. Hankaus synnytti lopulta Amerikan sisällissodan.

Sama toistui Irlannista, jossa britit lähtiessään panivat pystyyn eräänlaisena anti-Irlantina toimivan Belfastin, jonka jälkeen vuodatettiin paljon verta puolin ja toisin. Lähi-Idässä syntyi Israel josta Yhdysvallat myöhemmin teki oman protektoraattinsa (joka näyttää usein olevan kuin USA:n osavaltio) ja joka on paljon myrkyttänyt alueen politiikkaa. Heidän suojansa ovat keskenään riitelevät, voimiaan yhdistämään kykenemättömät arabit. Arabian niemimaan pienet ja suuret korruptoituneet valtiot ovat pikemminkin öljy-yhtiöiden kuin ”kansojen” luomat.

Kun halukkaiden koalitio lähti Irakista, Irakin kyljestä lohkaistiin Irakin Kurdistan. Libya jaettiin kahtia. Syyriaa ollaan jakamassa kahtia. Kun britit heitettiin ulos Intiasta, he perustivat Intian kylkeen Pakistanin eräänlaiseksi anti-Intiaksi. Maiden välit ovat olleet kireät siitä asti. Kun britit heitettiin ulos Kiinasta, he perustivat Hong Kongin imemään rahaa ulos manner-Kiinasta. Kun Yhdysvallat hävisivät Kiinan kommunisteille, he evakuoivat Kiinan nationalistit Taiwaniin ja perustivat anti-Kiinan, joka sai Kiinan paikan YK:ssa. Kiinan ja Taiwanin välit ovat olleet jännittyneet alusta asti.

Homma toimii edelleen antiikin Rooman mallin mukaisesti. Jos et voi itse hallita jotain aluetta alusmaana, synnytä kasvain-taktiikkaa käyttäen konfliktiherkkä alue ja tilanne, jolloin hallitsemiseen ei pysty kukaan muukaan. Lisäksi kasvain-alue on jatkuvasti riippuvainen ulkopuolisesta avusta. Länsi hyökkäsi Ukrainaan tarkoituksena kaapata se. Kun Venäjä ei kyennyt estämään sitä täysin otti se kontrolliin (suojiinsa) lähes 100%:sti venäläiset osat Ukrainaa. Näin Ukrainasta on tulossa länsimaiden sokean ja euforisen valtapolitiikan takia Euroopan epävakain valtio. Muista tapauksista poiketen siitä tulee paha asia sekä EU:lle, Natolle, USA:lle että Venäjälle. Juuri siksi Ukrainan tilanteeseen olisi mitä pikemminkin löydettävä realistisempi tilanteen laukaiseva ratkaisu. Se tuskin tapahtuu Obama-Kerryn USA:n aikana. Niin fundamentalistinen ”Pax Americana”-ulkopolitiikka Washingtoinissa tätä nykyä vallitsee.

 

Kuka hyötyy Pariisin tapahtumista?

 

Ranskan hallitus yhdessä muiden Eu-maiden hallitusten kanssa hyötyisi voidessaan sisäisen turvallisuuden parantamisen nimissä tiukentaa kontrollia. EU:n johto hyötyisi voidessaan lisätä ja kasvattaa liittovaltiomaisia "yhteisiä rakenteita" sekä sementoida EU-tason hierarkiaa, joka ylittää kansallisen päätäntävallan.

Venäjä hyötyisi mikäli EU hajoaisi nykyistäkin enemmän levälleen, ja EU:n yhteinen ulkopolitiikka osoitettaisiin siksi mitä se on, pelkäksi tarinaksi. Venäjä on tähänkin asti tarkoitushakuisesti neuvotellut jäsenmaiden kanssa erikseen, ei niinkään EU:n kanssa.

Yhdysvallat hyötyisi EU:n hajaannuksesta, koska sillä olisi EU:n ja euron hajoamisen jälkeen yksi hegemonia- ja valuuttakilpailija vähemmän. Heikko Eurooppa olisi myös nykyistä riippuvaisempi Yhdysvalloista. (Edelleen on selvittämättä myös se oliko Ukrainan kaappaaminen helmikuussa 2014 ollut juuri USA:n hanke hajottaa Venäjän ja Saksan välinen taloudellinen yhteistyö. Tästä meidän mediamme ei ole kirjoittanut yhtään mitään.)

NATO hyötyisi väestön tultua vakuutetuiksi NATO:n tarpeellisuudesta. Lisämäärärahojakin heltiäisi. Erittäin tiukkojen turvallisuusrakenteiden pystyttämisen täytyy tällä hetkellä tuntua EU:n poliittisesta johdosta erittäin houkuttelevalle.

 

Vähäisemmäksi käyvät järjen äänet

 

Suomalaisen julkisen keskustelun matala taso sekä Ukrainan tapahtumissa (olematon taustoitus, yksipuolinen läntinen näkemys) ja sitä ennen suorastaan naiivi typeryys ns. arabikevään yleisessä (läntisessä) euforiassa on tuoreessa muistissa. Vain muutamia poikkeuksia realistisuudessaan on silloin tällöin vilahtanut mediassa.

Esimerkiksi suurlähettiläittemme joukossa on ollut joitakin järkimiehiä. Eräs heistä on ollut Heikki Talvitie, joka onneksi ei eläkeläisenäkään ole tyytynyt passiivisen oleilijan osaan. Kun media meilläkin intoili niin sanotun arabikevään merkeissä, Talvitie kirjoitti toukokuussa 2011 ”eräiden eurooppalaisten valtioiden suuresta halusta sotia Libyaa vastaan”:

”Gaddafi ei ole mikään enkeli, mutta on paljon muita valtioita, joita hallitsee hyvin vähän enkeleihin verrattavia valtiomiehiä. Se ei siis ole mikään syy hyökätä Libyaan ottaen huomioon, että nämä operaatiot paitsi kestävät loputtoman aikamäärän ja tulevat äärimmäisen kalliiksi.”

 

Tavallaanhan operaatiot jatkuvat edelleen, nyt tosin sisällissodan merkeissä. Loppua väestön tuskalle ei kukaan pysty ennustamaan.

Mutta näkijöitä, joita kukaan ei halunnut kuulla, oli muitakin. Heihin kuului itse Gaddafikin, niin omituinen mies kuin tämä narsisti olikin. Hänen sanansa tuolloisen kriisin ajoilta kuulostavat nykyään suorastaan profeetallisilta:

”Jos haluatte syrjäyttää minut ja destabilisoida Libyan, tulette luomaan sekasortoa, antamaan kortit Al Qaidan käsiin ja tukemaan aseistettuja kapinallisjoukkoja. Teidän ylitsenne pyyhkii maahanmuuttajien aalto Afrikasta, joka loiskuu Libyasta Eurooppaan. Ei ole enää ketään, joka pysäyttäisi se. Al Qaida tulee asettumaan Pohjois-Afrikkaan Mullah Omarin ottaessa johtoonsa taistelun Afganistanissa ja Pakistanissa. Al Qaida on seisova kynnyksellänne. Tunisiaan ja Egyptiin on syntynyt poliittinen tyhjiö. Islamistit voivat tunkeutua sieltä luoksenne. Pyhä sota leviää välittömään naapuristoonne Välimeren alueella... Anarkia Pakistanista ja Afganistanista laajenee Pohjois-Afrikkaan.”

 

Gaddafilla oli tietysti näin puhuessaan oma etunsa mielessä. Mutta periaatteessa hän oli oikeassa, nimittäin melkein. Al Qaidan tilalle on astumassa vieläkin jyrkempi Isis eli IS (Islamilainen valtio), mistä Gaddafi ei vielä tiennyt mitään. Mutta Eurooppaan vyöryvän maahanmuuttajien aallon hän näki oikein. Sen tuloa täällä nyt neuvottomina ihmetellään.

Samaan tyyliin on niin sanotun läntisen arvomaailman tuella, joka käytännössä tarkoittaa Yhdysvaltojen ja sen ”ystävien” eli vasallien asiaan puuttumista, luotu todellinen noidankattila Irakiin, Syyriaan ja Afganistaniin. Egyptissä tilanne sentään saatiin hallintaan ainakin toistaiseksi, kun lännen tukema kenraali kaappasi vallan.

Propagandasodan varjossa elävät eivät varmaankaan kykene näkemään perussyitä, jotka ovat aiheuttaneet ”lännen” irrationaalisen toiminnan. Kyynisyyteen taipuvaiset ihmiset epäilevät kuitenkin, että merkittävä tekijä on ollut yleinen inhimillinen typeryys, jota on pahentanut ideologinen yksisilmäisyys. Luonnollisesti sama tekijä vaikuttaa myös vastapuolella.

Mutta järjellisempiäkin syitä täytyy olla. Omasta näkökulmastaan katsottuna ehkä järjellisin toimija on ollut Israel, jonka etuna ainakin lyhyellä tähtäimellä katsottuna on pitää maata ympäröivä muslimimaailma mahdollisimman hajallaan ja eripuraisena. Israelilla ja sitä tukevilla sionisteilla on puolestaan niin suuri vaikutusvalta Yhdysvalloissa, että sen seurauksia Atlantin takaisen jättiläisen toimintaan on turha vähätellä.

Näin tosin ei saisi sanoa, kuten koki karvaasti kansanedustaja Salolainen, joka erehtyi puhumaan asiasta selkokielellä. Turvassa antisemitismisyytöksiltä oli taatusti kuitenkin Israelin entinen sotaisa pääministeri Ariel Sharon, joka vakuutteli ulkoministerilleen 3. lokakuuta 2001:

”Haluan sanoa Teille erään asian aivan selvästi: Älkää olko huolissanne amerikkalaisten painostuksesta Israelia kohtaan. Me, juutalaisten kansa, kontrolloimme Amerikkaa ja amerikkalaiset tietävät sen.”

Tähän on vaikea olla uskomatta, jos on sattunut näkemään televisiossa tai internetissä Yhdysvaltain kongressin reak­tion pääministeri Netanjahun puheeseen. Suosionosoitukset tyyliin ”standing ovations” tuovat melkein mieleen Stalinin esiintymisten vastaanotot neuvostoparlamentissa.

Rationaalisiksi tulkittavia syitä on siis löydettävissä nykyisten ja tietysti myös entisten selkkausten syntymiseen. Siitä huolimatta ensimmäiselle sijalle ihmiskunnan onnettomuuksien aiheuttajana jokainen ajattelija on valmis asettamaan ihmislajimme vajavaisen järjenkäytön yhdistyneenä härkäpäiseen yksisilmäisyyteen.

 

Mistä median matala taso kertoo – lännen hiipuminen

 

Ei ole syytä olla muistuttamatta sitä että kautta aikojen on älymystö asunut ruhtinaiden palatseissa ja ollut perso ruhtinaiden huomionosoituksille. Mediaväki haluaa nähdä itsensä rahvaan yläpuolella, neljäntenä valtiomahtina – fraasi jota nykysin voitaisiin pitää jopa huonona vitsinä.

Painetun sanan taso on voinut laskea myös taloudellisista syistä. Lehtitalojen pitää tehdä tulosta. Reportaasit hyvine taustoituksineen ovat kalliita. Kuluttajien (ja toimittajien) kärsimättömyys ja lyhytjänteisyys on lisääntynyt kiistatta internetin aikakautena. Klikkauksiin perustuva mainosrahoitus suosii lyhyitä juttuja, raflaavia otsikoita. Niillä ei asioiden taustoja selvitetä vaan luodaan erittäin pinnallinen maailmankuva. Kaikesta koulutusmantrasta huolimatta läntisen väestön huomattava osa näyttää muuttuvan yhä pinnallisemmaksi ja jopa typerämmäksi. Ja mikä huvittavinta, kaikkein koulutetuin osa, se joka seuraa siis valtamediaa, joutuu luonnollisesti valtamedian propagandan uhriksi muita todennäköisemmin.

Mutta on olemassa oleellisempiakin tekijöitä. Länsimaiden taloudellinen painoarvo on heikkenemässä ja se tulee vääjäämättä luomaan myös paineita purkaa sotilaallista kontrollia maailmasta. Lännellä ei ole voimavaroja dominoida maailmaa. Kiinan ostovoimapariteetilla arvioitu bruttokansantuote ohitti viime vuonna (2014) USA:n vastaavan. Ensimmäisen kerran sitten vuoden 1872 ei USA ole enää maailman suurin kansantalous. Länsimaiden asiaa pahentaa vielä se että koko talouskasvu on viimeisen 10 vuoden aikana rahoitettu velalla. Itseasiassa erään tutkimuslaitoksen arvion mukaan monien länsimaiden taloudet olisivat esimerkiksi vuosina 2005-2013 supistuneet 20-50% mikäli ne eivät olisi saaneet massiivista rahoitusta paikkaamaan budjettivajeita ja ylläpitämään sosiaalivaltioita, eläkkeitä ja ylläpitämään ostovoimaa. Useimmat maailman talouksista joissa velkaongelmaa ei ole tai sitten velkaongelma on pieni sijaitsevat lännen ulkopuolella. Lähes kaikki ylijäämätaloudet sijaitsevat Itä-Aasiassa (”taloustiikerit”). Jopa 7 maailman kymmenestä nopeimmin kasvavasta taloudesta löytyy Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.

Länsi on perääntymismarssilla. Länsimaiden valtamedia saattaa aavistella sitä mutta kuitenkin se puhuu kuin mitään oleellista ei olisi viime vuosikymmeninä tapahtunut. Ehkä totuuden kertominen länsimaiden kansalaisille on liian tuskallista. Tai sitten yksinkertaisesti valtamedian toimittajat ovat tästä kaikesta autuaallisen tietämättömiä.


( Päivitetty: 13.01.2015 11:35 )

 - pelontorjunta


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän miinus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2017 Pelontorjunta - suntuubi.com