Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2324252627281
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

 Ukrainan ratkaisu – taistelukentältä takaisin rahoitusmarkkinoille
17.02.2015 12:33 | pelontorjunta

Kuva: Ukrainassa vallan helmikuussa 2014 kaapanneen hallinnon asevoimien katastrofit alkoivat jo loppukesällä 2014 ja jatkuivat alkuvuonna 2015. Ratkaisu on siirtymässä taloudelliselle päätöksentekoareenalle. Kuvassa myös vallankaappauksen taustavaikuttajat Hillary Clinton, Victoria Nuland ja rahoittaja George Soros.

 

Ukrainan kohtalo on nyt siirtymässä sotilaalliselta taistelukentältä takaisin areenalle jolla lopulta on ratkaiseva merkitys: kansainvälisille rahoitusmarkkinoilla. Kiova on romahduspisteessä, se on tyhjentynyt valuuttavarannoistaan sodan takia jonka se itse aloitti USA:n poliittisen eliitin rohkaisemana. Sota on tuhonnut sen teollisuuden viennin ja hiilikaivostoiminnan kapasiteetin Donbassissa (erityisesti Venäjän kaupassa joka käsitti 38% Ukrainan viennistä). Syvästi velkaantuneena (mm. 20.12.2014 erääntyneet 3 miljardin euron maksut Venäjälle) Ukraina on maksukyvytön ellei IMF:n ja EU vapauta uusia lainoja maaliskuussa jotta Ukraina voi maksaa tuonnista sekä venäläisille että ulkomaisille joukkovelkakirjojen haltijoille.

Valtiovarainministeri Natalia Jaresko ilmoitti helmikuun 13.päivänä 2015, että hän toivoo rahan alkavan virrata maahan maaliskuun alussa. Mutta Ukrainan on täytettävä edellytykset, jotka näyttävät lähes mahdottomilta. On pantava täytäntöön rehellinen talousarvio ja aloitettava uudistamalla korruptoitunut oligarkia joka hallitseee sekä parlamenttia eli Radaa että virkakuntaa, toteuttaa lisää säästötoimia ja tehdä maa "houkuttelevaksi" ulkomaisille sijoittajille ostamaan Ukrainan maata, luonnonvaroja, monopoliyrityksiä ja muita varoja, oletettavasti pilkkahintaan.

Mutta IMF:n lainaa uhkaa sotilaallinen tilanne. 28. tammikuuta Christine Lagarde totesi, että IMF ei vapauta lisää rahaa niin kauan kuin Ukraina pysyy sodassa. Taistelut päättyivät sunnuntaina 15.helmikuuta 2015 tulitaukoon Minskissä sovitun aselevon ansiosta. Mutta äärinationalistisen Oikean Sektrorin johtaja Dmitri Jarosh ilmoitti, että hänen oma armeija ja Azov-pataljoona ei hyväksy Minskin sopimusta ja jatkaa taistelua venäjänkielisiä vastaan. Hän on edelleen merkittävä voima parlamentissa.

Kuinka paljon Ukrainan budjetista käytetään aseisiin? Saksa ja Ranska tekivät selväksi, että he vastustavat edelleen Yhdysvaltain armeijan sekaantumista Ukrainassa, ja myös vastustavat Ukrainan Nato-jäsenyyttä. Mutta uhkaako Saksa pakotteilla Kiovaa estääkseen taistelujen alkamisen uudelleen? Yhdysvalloissa tuo Ukrainan liittäminen Natoon nähdään armoniskuna estämään Euraasian voimakeskuksen syntyminen eli Venäjän, Saksan ja muiden Keski-Euroopan talouksien yhdentyminen.

Obaman hallinnon panokset kovenevat ja Washington toivoo että Euroopalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alistua USA:n kontrolliin. Mutta strategia uhkaa kostautua. Sen sijaan, että Venäjä "menettää Euroopan," Yhdysvallat on saattanut ylireagoida niin pahasti, että se voi nyt miettiä päinvastaisen tulevaisuuden skenaariota. Ukrainan seikkailu voi osoittautua ensimmäiseksi askeleeksi tiellä jolla Yhdysvallat menettää Euroopan. Se voi päättyä siten että eurooppalaiset taloudelliset intressit erkaantuvat NATO:n tavoitteista, jos Venäjä voi vakuuttaa maailmalle, että teollisten maiden aseellisten miehityksien aika on ohi ja siten mitään todellista sotilaallista uhkaa ei ole olemassa - paitsi Euroopassa joutuminen keskellä uutta kylmää sotaa.

Jotta USA: n geopoliittinen strategia onnistuisi, pitäisi Euroopan, Ukrainan ja Venäjän toimia vastoin omia potentiaalia taloudellisia etujaan. Kuinka kauan ne voivat alistua tähän uhrin osaan? Tulee aika jolloin taloudellisten etujen pitää johtaa uudelleenarviointiin ja syrjäyttää vanha ja väsähtänyt geosotilaallisten liittoutumien ja henkilökohtaisten poliittisten lojaliteettien aikakausi.

Manner-Euroopassa paine kasvaa sillä on ensikerran se on (Jugoslaviaa lukuun ottamatta) joutunut kohtaamaan tällaista sotaa omilla rajoillaan. Missä ovat ne edut Euroopalle jotta kannattaa tukea erästä pahiten korruptoituneinta harvainvaltaa Päiväntasaajan pohjoispuolella?

Amerikan Ukraina-seikkailulla Hillary Clinton, Victoria Nuland, John Kerry, Barack Obama sekä NATO haluavat pakottaa Euroopan sitoutumaan Yhdysvaltoihin tai harjoittamaan itsenäistä linjaa. George Soros, jonka aggressiivinen ääni on nousemassa demokraattisen puolueen versioksi Sheldon Adelsonista (joka puolestaan käytännössä omistaa sekä Israelin että republikaanisen puolueen) kehotti äskettäin uuskonservatiiviseksi muuttuneessa New York Review of Booksissa, että ”länsi” antaa Ukrainalle 50 miljardia dollaria uudelleen maksuksi siitä että siitä tulee (lännen) sotilaallinen suojamuuri Venäjää vastaan. Tavoitteena on vanha Brzezinski-strategia: estää Venäjän taloudellinen integraatio Eurooppaan. Oletuksena on, että taloudellinen liittoutuma on ainakin potentiaalisesti sotilaallinen, niin ettei mikään valta tai riippumattomuus muodostaisi uhkaa USA-johtoiselle läntiselle liittoutumalle. USA:n ulkopoliittisessa doktriinissa on jo vuosikymmeniä taisteltu, ei vain vastustajia, vaan ennen kaikkea juuri poliittisesti riippumattomiksi pyrkiviä maita ja ryhmittymiä vastaan. Tästä johtuu myös USA:n pyrkimykset erityyppisiin ”värivallankumouksiin” maissa joissa riippumattomuus on jo saavutettu.

Financial Times loikkasi nopeasti Soroksen vision mukaan. Kun presidentti Obama lupasi, että Yhdysvaltain sotilaallinen tuki olisi vain "puolustus-aseita," Kiova selvensi, että se aikoo puolustaa Ukrainaa aina Siperiaan saakka ulottuvana "turvavyöhykkeenä. "

 

Ensimmäinen vastakkainasettelu – IMF:n lainasopimus

 

USA on vetänyt myös kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan pyrkiessään vastakkainasettelussa Venäjän kanssa koordinoimaan Kiovan ulkomaisten velkojen jälleenrahoituksen. Se on todennut, että yksityisen sektorin velkojien on otettava vastuu, koska Kiova ei voi maksaa rahaa oligarkeille jotka ovat rahat anastaneet ja käyvät sillä sotaa. Mutta entä se 3 miljardia euroa jonka Venäjän valtionsijoitusrahasto on lainannut Ukrainalle? Miten tämä sopii yhteen Lontoon säännösten kanssa, jotka estävät tällaiset ”hiustenleikkuut”? Venäjä on valittanut, että Ukrainan talousarviossa ei ole määräystä maksaa tuo velka. Aikooko IMF hyväksyä sen että Ukraina voi vetäytyä suojaan Venäjän velan perinnältä? Jos näin käy, millainen ennakkotapaus tämä olisi valtionvelkaan liittyvissä neuvotteluissa tulevina vuosina?

Kansainvälinen velkajärjestelyt säännöt joutuivat sekasortoon viime vuonna, kun USA:n tuomari Griesa antoi erittäin omaleimaisen tulkinnan tasavertaisuutta koskevassa lausekkeessa Argentiinan suvereenista velkojista. Griesan tulkinnan mukaan Argentiinan on maksettava myös alkuperäisistä velkakirjoista kiinni pitäville sijoittajille, kun se seuraavan kerran panee toimeen maksatuksia uudelleenjärjesteltyjen velkakirjojen haltijoille. Ja ennennäkemättömässä päätöskohdassa tuomari Griesa keksi tavan varmistaa päätöksensä toimeenpano, jos Argentiina päättää olla huomioimatta sitä. Hän nimesi ne rahoituslaitokset, jotka välittävät maksuja Argentiinan hallitukselta uudelleenjärjesteltyjä velkakirjoja omistaville sijoittajille. Jos nämä laitokset välittävät maksuja, niiden voitaisiin todeta rikkovan oikeuden päätöstä. Päätöksellä saattaa olla vaikutuksia velkavaikeuksissa olevien maiden tilanteen helpottamiselle, sillä oikeuden päätöksen rohkaisemina monet velkakirjoja ostaneet sijoittajat saattavat nyt kieltäytyä velkasovittelusta.

Tätä outoa tulkintaa "yhdenvertaisen kohtelun" periaatteesta ei ole koskaan sovellettu tiukasti. Hallitustenvälisen velat IMF:lle, EKP:lle ja muille kansainväliset järjestöille ei ole kirjattu olevan sopusoinnussa yksityisen sektorin velkojille. Venäjän laina oli huolellisesti laadittu sopusoinnussa Lontoon sääntöjen kanssa. Mutta Yhdysvaltain diplomaatit ovat olleet avoimesti - todellakin, äänekkäästi ja julkisesti – keskustelleet "tiukkuudesta" Venäjää vastaan. He jopa ovat jopa väittäneet, että Venäjän Ukraina-lainat (joita käytetään pääasiassa kotien ja tehtaiden kaasulämmityksiin) ovat 'vastenmielisiä velkoja', tai ulkomaista tukea jolla on venäläisvastaisia seuraamuksia. Tavoitteena on saada Venäjä "vähemmän tasa-arvoisaksi" muuttamalla käsitettä tasavertaisuudesta kun se koskee valtion velkaa.

Aivan kuten hedge-rahastot nousivat esille monimutkaistamaan Argentiinan velkajärjestelyjä, yrittävät keinottelijat tehdä vastaavan Ukrainan taloudellinen ruumiin valvojaisissa, nähdessään tämän harmaan alueen avautuneena. Financial Times kirjoitti, että yhdellä amerikkalaisella sijoittajalla, Michael Hasenstabilla, on 7 miljardin dollarin edestä Ukrainan velkakirjoja Templeton Global Bond Fundin ohella. Uudet keinottelijat voivat ostaa Ukrainan velkaa puolet sen nimellisarvosta, toivoen keräävänsä koko potin, jos Venäjä on poissa - tai ainakin tyytyä keräämään voitot nopeasti pois.

Yhdysvaltain tukema sekaannus voi sitoa Venäjän saamisistaan vuosiksi oikeusprosesseihin, aivan kuten on käynyt Argentiinan velan osalta. Panoksena on IMF: n rooli velkojen koordinaattorina: Voiko se vaatia, että Venäjä valtio on samassa asemassa yksityisten vipurahastojen kanssa?

Tästä taloudellisesta konfliktista on tulossa uusi sodan päänäyttämö. Lainaehtojen käsittelyssä sovelletaan Uuden kylmän sodan geopolitiikkaa. Tämä taistelukenttä on avattu koska Yhdysvallat on kieltäytynyt viime vuosikymmeninä hyväksymästä minkään kansainvälisen organisaation toimivaltaa arvottaessaan velkaantuneita maita. Tämä tekee jokaisen velkakriisin tapaukseksi jossa Yhdysvaltojen valtiovarainministeriö voi astua esiin vaikuttaakseen tapauksiin erikseen. Se pitää maita Yhdysvaltain diplomaattisella kiertoradalla (vaikkakin lyhyessä hihnassa), mutta ei maita, jotka säilyttävät riippumattomuutensa Yhdysvaltain politiikasta (esim Argentiina ja BRICS:n jäsenmaat).

Jatkossa tämä kanta uhkaa murtaa globaalit rahoittamisen säännöt ja jakaa maailman Yhdysvaltain valuutan maailmaksi ja BRICS-maiden maailmaksi. USA on vastustanut mitä tahansa kansainvälistä riippumatonta organisaatiota jolla ratkaistaan velallismaiden tapaukset tasapuolisesti. Muut maat painostavat tällaiseen järjestelmään pelastaakseen taloutensa nykyisestä anarkiasta. USA:n diplomaatit katsovat anarkian nimenomaan tarjoavan mahdollisuuksia Yhdysvaltain diplomatialle palkita ystäviä ja rangaista vastustajia ja "riippumattomia". Tämän tuloksena taloudellinen anarkia on muuttumassa kestämättömäksi vieden vanavedessään Argentiinan, Kreikan, Irlannin, Espanjan, Portugalin, Italian ja muut suvereenit velalliset, joiden velvoitteet ovat äärimmäisen korkealla tasolla.

 

IMF:n 1-2 lyönti johtaa yksityistämiseen

 

Vastoin yleistä luuloa IMF lainat ovat pääasiassa hallituksille annettuja jotta ne voivat maksaa ulkomaisten joukkovelkakirjojen haltijoille ja pankkiireille, ei suinkaan sosiaalisiin ohjelmiin tai kotimaan talouden elvyttämiseen tarkoitettuja. Suvereenien velallisten on suostuttava IMF:n "ehtoihin" saadakseen tarpeeksi luottoa jotta joukkovelkakirjojen haltijat voivat ottaa rahansa ja välttää aliarvotusta ja kun huonosti sitten käy jätetään korruption ja valuuttapaon kustannukset veronmaksajille.

Ensimmäinen ehdollisuus on pääperiaate uusliberaalille taloustieteelle: että ulkomaiset velat voidaan maksaa puristamalla ulos kotimaisen talouden ylijäämä. Myytin mukaan säästöohjelmat ja julkisten menojen leikkaukset mahdollistavat hallitukset hoitamaan velat - ikään kuin ei olisi mitään "siirto-ongelmia."

Tosiasiassa säästötoimet aiheuttavat syvemmän taloudellisen kutistuminen ja budjettivajeen räjähtämisen entistä suuremmaksi. Ei väliä kuinka paljon kotimaisia tuloja hallitus puristaa ulos taloudesta, se voi maksaa ulkomaisten velkoja vain kahdella tavalla: viemällä enemmän, tai myymällä sen julkista omaisuutta ulkomaisille sijoittajille. Jälkimmäinen vaihtoehto johtaa julkisen infrastruktuurin yksityistämiseen, korvaa julkiset peruspalvelut vuokrayrityksillä ja takaa tulevaisuuden pääomapaon jatkumisen. Joten IMF:n "ratkaisu" velkaongelman on itse asiassa vaikutus, jota vain pahentaa ongelmaa – vaatimalla vielä vain lisää yksityistämistä.

Tämän vuoksi IMF on väärässä Ukrainan talousennusteissa vuosi toisensa jälkeen, aivan kuten sen lääkemääräykset ovat tuhonneet Kreikkaa, murjoneet Irlantia sekä luhistaneet kolmannen maailman talouksia 1970-luvulta lähtien. Sen tuhoava finanssipolitiikka on nähtävä tahallisena, ei viattomana ennustevirheenä. Mutta rangaistuksen tästä roskataloustieteestä maksaa velkaantunut uhri, sen väestö itse.

Säästötoimien vanavedessä IMF viskaa myös toisella keilalla. Velallisen talouden on maksettava myymällä sitä varallisuutta mitä ulkomaiset sijoittajat haluavat. Ukrainan tapauksessa sijoittajat haluavat sen rikkaan viljelysmaan. Monsanto on vuokrannut sen maita ja ja haluaisi ne ostaa. Mutta Ukrainan laki estää viljelys- ja maatalousmaan myymisen ulkomaalaisille. IMF epäilemättä tulee vaatimaan tämän lain kumoamista sekä Ukrainan julkisten asetusten purkamista ulkomaisia investointeja saadakseen.

 

Kansainväliset rahoitusmarkkinat kuten sota

 

Ukrainan IMF-velkaneuvottelut osoittaa syystäkin että rahoituksesta on tullut vallitseva geopoliittinen sodankäyntiareena. Sen tavoitteet ovat samat kuin sodan yleensä: maan raaka-aineiden (Ukrainan kaasu ja Mustameri) ja infrastruktuurin (yksityistämiskiima) sekä pankkien ostaminen.

IMF on alkanut näyttää Pentagonissa sijaitsevalta toimistolta, vuokraustoiminnan sivuliikeeltä Wall Streetin päässä lähellä Demokraattisen Puolueen päämajaa, jossa vuokran maksaa George Soros. Hänen rahastot laativat omaisuusluettelon, jossa hän ja hänen kollegansa haluaisivat ostaa Ukrainan oligarkit ja hallituksen jota ne hallitsevat. Yritysostoista saadut maksut oligarkikumppaneille eivät pysy Ukrainassa vaan siirretään nopeasti Lontooseen, Sveitsiin ja New Yorkiin. Ukrainan talous menettää sen perinnön joka sille tuli vuonna 1991 ja on edelleen syvästi velkaantunut (pääasiassa omien oligarkit toimimasta offshore-pankkitoimintakeskuksissa).

Mitä tämä aiheuttaa Euroopan suhteille Yhdysvaltoihin ja Natoon?

 

Kaksi tulevaisuusnäkymää

 

Sukupolvi sitten looginen ja luonnollisin tulevaisuudenkuva viittasi Ukrainan ja muiden Neuvostoliiton jälkeisten valtioiden integroitumista Saksan ja muiden Länsi-Euroopan talouksien kanssa. Tämä näennäisesti luonnollinen täydentävyys näki lännen nykyaikaistavan Venäjän ja muiden maiden Neuvostoliiton jälkeisen teollisuuden ja maatalouden (ja rakennusalan) sekä luoda omavarainen ja vauras Euraasian alueellinen valta. Ulkoministeri Lavrov on äskettäin ilmaissut Venäjän toivovan Münchenin turvallisuuspoliittisessa konferenssissa yhteistä Euraasian Unionin Euroopan Unionin Lissabonista Vladivostokiin ulottuvaa vyöhykettä.

Tämä toive on vastenmielistä Yhdysvaltojen uuskonservatiiveille, jotka haluavat säilyttää brittiläisen viktoriaanisen geopolitiikan eli vastustaa mitä tahansa Euraasiaan syntyvää voimakeskusta. Se oli Britannian painajainen ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja johti sitä jatkamaan diplomatiaa, jonka tarkoituksena on jakaa ja valloittaa Euroopan manner ja estää määräävän vallan tai akselin kehittymistä.

USA aloitti operaation Ukrainassa strategia-ajatus jossa Venäjän erotettaisiin pois Euroopasta, ja ennen kaikkea Saksasta. Yhdysvalloissa pelin kulku on yksinkertainen: Jokainen taloudellinen valta on mahdollisesti sotilaallinen; ja jokainen sotilaallinen voima voivat mahdollistaa muita maita ajamaan omia etujaan alistamatta niitä Yhdysvaltojen poliittisen, taloudellisen ja rahoituksellisen tavoitteiden objektiksi. Siksi Yhdysvaltain geostrategia katselee vieraita taloudellista valtoja kuin ne mahdollistaisivat sotilaallisen uhan sille ja pyrkii torjumaan ne ennen kuin se voi saada todella tuulta siipien alle. Kiina on USA:n vihollinen numero yksi. Se ohitti viime vuonna USA:n maailman suurimpana taloutena (ostovoimapariteetilla korjatulla BKT-tilastoilla mitattuna). Pahin painajainen USA:lle on Saksa-vetoisen Euroopan, Venäjän ja Kiinan taloudellinen yhteistyö ja integraatio.

Voimme nyt nähdä, miksi EU/IMF tiukka suunnitelma, jonka Janukovitsh hylkäsi teki selväksi, miksi Yhdysvallat sponsoroi helmikuussa 2014 vallankaappauksen Kiovassa. Säästötoimien peräänkuuluttaminen, sosiaalivaltion lopettaminen ja julkisten palvelujen purkaminen olisi johtanut lännenvastaisten reaktioiden myötä Ukrainan kääntymisen takaisin kohti Venäjää. Maidanin vallankaappaus pyrki estämään tämän. Tuottamalla sota erotettiin läntinen Ukraina itäisestä. Maan hajotessa ja ajauduttua kaaokseen ei jäljelle jääneellä osalla jätetä muuta vaihtoehtoa kuin ”kääntyä länteen” joka johtaa yksityistämisaaltoon ja jatkuvaan valuutta- ja työvoimapakoon. Ukrainan talous ei kestä yksityistämistä.

Mutta Yhdysvaltain suunnitelma voi johtaa Euroopan etsimään taloudellista siltaa myös Venäjälle ja BRICS-maihin, pois Yhdysvaltoja kiertävältä kiertoradalta. Kun suurvalta pakottaa muita maita valitsemaan puolen taikka toisen muodostaa tämä aina siten diplomaattinen riskin.

 

Hillary Clintonin hiljaisuuden syy?

 

Ottaessaan Cheney-hallinnosta jäänteen nimeltä Victoria Nuland ulkoministeri Hillary Clinton liittyi haukkoihin ja alkoi verrata Putinia Hitleriin. Samaan aikaan Soroksesta 10 miljoonan dollarin lahjoituksineen Demokraattiselle puoleelle teki hänestä yhden puolueen historian suurimmista rahoittajista. Puolue näyttää siten antaneen periksi diplomatialle ja heittäneen taisteluhansikkaan Euroopan ylle painamalla kohti uutta kylmää sotaa.

Hillaryn hiljaisuus viittaa siihen, että hän tietää, kuinka epäsuosittu hänen uuskonservatiivinen politiikka on äänestäjille - mutta kuinka suosittu se on hänen rahoittajilleen. Kysymys kuuluu: aikovatko republikaanit olla yksimielisiä siitä että puolue välttää tämän asian esille ottamista vuoden 2016 presidentinvaalikampanjassa? Jos näin käy, niin mitä vaihtoehtoja äänestäjille jätetään ensi vuonna?

Tämä mahdollisuus aiheuttaa vilunväristyksiä Euroopan selkäpiissä. On raportoitu, että Putin olisi kertonut Merkelille ja Hollandille Minskissä helmikuussa 2015, että Länsi-Euroopalla on kaksi vaihtoehtoa. Toisessa se ja Venäjä voivat luoda vauraan talousvyöhykkeen perustuen Venäjän raaka-aineisiin ja eurooppalaiseen teknologiaan. Toisessa vaihtoehdossa Eurooppa voi varmistaa Naton laajentumisen ja vetää Venäjän sotaan, joka samalla pyyhkii Euroopan pois.

Saksan viranomaiset ovat keskustelleet pakotteiden asettamisesta Ukrainalle, ei Venäjällä, jos Ukrainan nykyhallinto jatkaa etnistä sodankäyntiä pyrkimyksenä vetää Venäjä suoraan sotaan. Voisiko Obaman uuskonservatiivinen strategia kostautua ja USA menettää Euroopan? Voiko tulevaisuudessa amerikkalaiset historioitsijat kirjoittaa, ei siitä kuka menetti Venäjän vaan kuka menetti Euroopan?


( Päivitetty: 02.03.2015 12:09 )

 - pelontorjunta


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2017 Pelontorjunta - suntuubi.com