Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

RSS

 Miksi länsi menetti itsekunnioituksensa?
24.10.2010 21:36 | pelontorjunta

Kulttuurin rappion varmoja merkkejä on kaksi. Ensimmäinen on se, että kulttuuri ei enää ole varma itsestään vaan alkaa toisilta pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Toinen merkki on se, että tuollaisen rappiokulttuurin puolesta ei enää olla valmiita taistelemaan - tarvittaessa jopa siis uhraamaan henkensä. Sodat ovat tietysti poikkeustapauksia mutta ääriluonteensa takia ne ovat myös hyviä mittareita mittaamaan kulttuurin vahvuutta. Siispä viivähdys historiassa.

Vielä vuosikymmeniä sitten tilanne oli länsimaissa ja eteenkin USA:ssa selvä. Länsimaisesta kulttuurista oltiin tietoisesti ylpeitä ja sen puolesta oltiin valmiita uhrautumaan sinänsä järjettömissä ja verisissä sodissa. Siitä ei ollut epäilystäkään. Amerikkalaisten vilpitön usko oman yhteiskuntansa, ml sen keskeisen elementin, länsimaisen kristillisyyden, oikeellisuudesta oli selviö. Suomessa tilanne oli jos mahdollista vieläkin selkeämpi. Ei ole pelkkä latteus todeta, että viime sodissamme sotilaat todellakin taistelivat kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Jopa silloin kun näennäisesti näytti siltä, ettei kaikkien näiden ihmisten uskonnollisuus ollut erityisen voimakasta. Mutta olennaista olikin, että se ympäröivä yhteiskunta, josta sotilaat ja lotat tulivat sitoutui erittäin vahvasti näihin arvoihin. Ja kun sotilaat tulivat selkeästä arvoyhteiskunnasta, he myös taistelivat kulttuurinsa puolesta aivan uskomattoman vakuuttavasti. Suomi tunnetaan edelleenkin muualla Euroopassa juuri talvisodan aikaisesta saavutuksistaan, joita muualla on pidetty aivan uskomattomina. Jatkosodan käsittämätön valmius esim. hyökkäysvaiheen uhrivalmiuteen ei voi olla ymmärrettävissä muuten kuin voimakkaan kulttuurin ja sen omanarvontunnon perspektiivistä.

Viime sotien jälkeen ja aivan erityisesti 1960-luvulta lähtien alkanut voimakas maallistuminen ja eteenkin kristinuskon täydellinen romahdus ja marginalisoituminen länsimaissa on johtanut siihen, että länsimaiden ihmiset eivät luonnollisesti enää ole varmoja itsestään. He pyytelevät omaa kulttuurista rappiotaan anteeksi ja matelevat muiden sitä vahvempien kulttuurien edessä kuin koirat.

Nykyisin tuntuisi aivan mahdottomalta edes kuvitella, että länsimaat olisivat valmiita uhrautumaan missään sodissa kuten kerran Flanderin ja Sommen rintamilla. Asia on tietysti päivänselvä. Länsimaisilla ihmisillä arvotyhjiön nykyisin täyttää lähinnä konsumerismi, nautinnonhalu sekä oman itsensä toteuttaminen. Sellaiset arvot eivät kuitenkaan ole ”elämää suurempia” eikä niiden puolesta taistella. Kun ihminen on nostettu lännessä kaikkein korkeimmalle jalustalle, ei luonnollisestikaan ole valmiutta ihmisen uhraamiseen eikä uhrautumiseen. Mammonan palvonnan ja hedonismin logiikka vaati muuta.

Tämän mukaisesti lännessä siis eletään. Esimerkkejä riittää. Sen sijaan, että nuoret käyttävät rahaa perheen perustamiseen eli ottamaan vastaan lapsia, sijoitetaan rahat muualle. Voidaan tuskin epäillä sitä, että tekeillä on länsimaisen kulttuurin itsemurha, jota itseaiheutetut kansainvaellukset vauhdittavat. Omaa spesifistä logiikkaansa seuraten kulttuurimme on päätynyt siihen tulokseen, että ainakin sille itselleen olemattomuus on parempaa kuin oleminen.

Läntisen maailman, USA etunenässä, kulttuurinen rappio on varsin yleisesti hyväksytty tosiasia. Kun kulttuuri ei kykene enää puolustamaan itseään, koska se ei edes sitä halua, on tie auki valloittajille. Mikäli länsimaalaiset eivät enää halua olla länsimaalaisia, vaan jotain muuta, ei heille jää enää mitään roolia tulevaisuuden maailmassa. Talouden ja demografian ohella ja jopa niitä tärkeämpinä ilmenee kulttuurin rappio ja sen itsetuhoisuus moraalisissa tekijöissä joita ovat mm. antisosiaalisen käyttäytymisen kehitys, perheiden hajoaminen, sosiaalisen pääoman hiipuminen, työmoraalin heikkeneminen ja yksilön nautiskelun korostaminen sekä vähenevän harrastuksen intellektuaalista työskentelyä varten sekä sen tason lasku.

Länsimainen älykkö ei enää edes halua käyttää sanaa ”barbaarinen” ellei siinä viitata hänen omaan sivilisaatioon. Koko läntinen habitus muuttunut. Suurkaupungit ovat monikansallisia ja monirotuisia maahanmuuttajien ollessa jo useissa miljoonakaupungissa enemmistönä eteenkin nuorissa ikäluokissa. Myös kantakansallisuudet ovat muuttuneet. Ne ovat yhä useammin omaksuneet eksoottisia muoteja nenärenkaista lähtien. Euroopan uskonnotkin ovat omaksuneet puolustuskannan. Niitä ei enää itsestään selvästi suvaita omissa kodeissaan. Uusi laajeneva uskonto, islam, on saanut eksterritoriaalioikeudet samaan tapaan kuin ”sivistyneet” eurooppalaiset vaativat niitä aikanaan vähemmän kehittyneissä maissa.

Länsimaiden ja niiden ihmisten olemuksellinen koiramaisuus on eräs tärkeimpiä aikamme havaintoja. Tuon olemuksen läpimurron on aikaansaanut kulttuurin rappio, jossa keskeistä osaa näyttelee siis uskonnon, tuon kulttuurin todellisen liima-aineen romahdus. Tilalle on tunkenut konsumerismi ja nautinnonhalu. Historiallista tässä on oikeastaan vain kehityksen nopeus.  


( Päivitetty: 24.10.2010 21:48 )

 - pelontorjunta | Kommentit (4)Kommentoi