262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

RSS

 Jungle fever – värillä ei ole väliä?
11.10.2011 11:00 | pelontorjunta

linkki videoon

 

Rotujenväliset suhteet eivät ole koskaan olleet missäänpäin maailmaa niihin helpoimpiin kysymyksiin kuuluvia. Joskus on tosin yritetty selittää ongelmien kuuluvan vain johonkin toiseen maahan tai järjestelmään. Tyypillistä oli esim. reaalisosialismin väite, jonka mukaan rotusorto ja rotuerottelu oli kapitalististen, jälkikolonialististen valtioiden ongelma, joka ratkeaa kuin itsestään kun siirrytään sosialismiin. Myös Brasilia on pyrkinyt enemmän tai vähemmän kiistämään oman rasisminsa. Pintapuolisen tarkastelun jälkeen huomataan kuitenkin sikäläisen yhteiskunnan oleva mitä merkillisimpien värivivahteiden, ns. ”halveksunnan vesiputouksen” kyllästämä. Rikas hyvin valkoinen pieni eliitti, hyvin suuri tummahko, jopa musta alaluokka. Välissä toistaiseksi liian pieni yhteiskunnallisesti tasoittava ja rauhoittava keskiluokka, sekin pääasiassa valkoisista eurobrasseista koostuva.


Rotusuhteissa kiinnostavan tärkeän osa-alueen muodostaa myös erirotuisten ihmisten rakkaus- ja seurustelusuhteet. Ne usein paljastavat miten yhteiskunta mikrotasolla todellisuudessa reagoi rotukysymykseen. Usein virheellisesti luullaan, että tämä problematiikka olisi vain valkoisten päänvaiva, mutta todellisuudessa siitä ei ole yksikään rotu tai etninen ryhmittymä vapaa.

Vuonna 1991 Spike Lee ohjasi tunnetun elokuvansa ”Jungle fever”, joka käsitteli rotukysymystä tästä perspektiivistä. USA:n kansalaisoikeusliikkeen ja eteenkin yhteiskunnan yleisen muutoksen myötä rotujenvälisen jännitteen rajuin vaihe oli maassa takanapäin ja oli aika vilkaista miten ”racial harmony” mikrotasolla oli edennyt. Spike Leeta ei ainakaan tarvitse syyllistää siitä, että hän olisi vajonnut siirappimaiseen näkemykseen rotujenvälisen seurustelun tai avioelämän mutkattomuudesta ja onnesta. Päähenkilöihin kuuluvien Flipperin (Wesley Snipes) ja Angien (Annabella Sciorra) rakkausuhde on jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu kuten molemmat henkilöt elokuvan loppupuolella sen tunnustavatkin. Suhteen aloittaa voima joka sen lopulta tuhoaakin: pelkkä uteliaisuus.

Rasismiin yhdistetään usein ajatus jonkin rodun tai etnisen ryhmän vallasta tai ylivallasta. On esimerkiksi valkoista ylivaltaa ja mustaa ylivaltaa ajavia tahoja. Rodullista tai etnistä ylivaltaa ajavat liikkeet haluavat yleensä muodostaa yhteiskunnan, jossa vallitsee rotujen välinen arvojärjestys ja epätasa-arvoiset olosuhteet. Toinen rasismin muoto liittyy rotupuhtauteen, jonka kannattajat pyrkivät estämään kielloin rotujen tai kulttuurien sekoittumisen. Rotusyrjintä on määritelty tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien suosimiseksi tai johonkin tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien syrjinnäksi esimerkiksi työelämässä, oikeudenkäytössä, julkisissa palveluissa tai asunnonvuokrauksessa.

Kun rasismin yleiset taustat ja historia tiedetään ja se että sen jyrkimmän vaiheen varjo on pitkä ja synkkä voi se synnyttää myös vastareaktiona ilmiön jota on myös syytä varoa. USA:ssa siitä käytetään joskus nimikettä ”kielletty hedelmä”. Näin saattaa syntyä nuoressa  ihmisessä syntymäkodistaan irtautuvan ja luonnolliseen itsenäistymisvaiheeseen liittyvä tarve ”rikkoa rajat”. Nykyisin kansainvälistyvässä maailmassa se on helpompaa kuin aiemmin. Syntyy rasismin eräänlaisena peilikuvana seksuaalinen uteliaisuus toista rotua edustavaa ihmistä kohtaan. Mukana saattaa olla myös uhmaa, näyttämisen halua, motiivi osoittaa ”edistyksellisyytensä” ja ”liberaalisuutensa”. Suorastaan koomiselta kuulostaa myös ne myytit joita eri etnisten ryhmien seksuaalisuuteen liitetään. Ikään kuin ihmisen anatomia ei olisi tutkinut näitä mahdollisia eroja ja todennut ne voittopuolisesti täydeksi hölynpölyksi. Näitä hauskoja esimerkkejä ovat esim. sukuelinten kokoerot (jotka tunnetusti ryhmä sisällä ovat huikean paljon suuremmat kuin ryhmien välillä), sukupuoliset kyvyt (yksikään rotu ei ole sen kyvykkäämpi tai kyvyttömämpi kuin toinen) sekä tavat (ne liittyvät tietysti tapakulttuuriin, on tosin luultavaa että ihmiset eri puolella maailmaa rakastelevat aika lailla samalla tavalla puhukoot ihmiset lämpimikseen mitä tahansa).

Spike Leen sanoma omassa elokuvassaan liittyy juuri rasismin jyrkimmän vaiheen aikaansaaman pitkän varjon vaikutuksiin. Yhteiskunnan asenteet, mutta hyvin paljon yksiköiden persoonallisetkin asenteet aiheuttavat sen, että kansainvälistenkin tutkimusten mukaan eri etnisten ryhmien välillä solmitut seka-avioliitot hajoavat keskimääräistä useammin. Se taas ei merkitse sitä, etteikö maailmassa olisi paljon esimerkkejä onnistuneista ja tasapainoisista seka-avioliitoista. Missä siis lepää arvoitus suhteellisen onnellisesta seka-avioliitosta tai seurustelusuhteesta?

Jungle feverissä esittäytyy tällainen alkava seurustelusuhde, jonka Lee tavallaan jättää kuitenkin arvoituksellisesti ikäänkuin ”ilmaan”. Paulie Carbone (John Turturro) on nuori mies, joka on leskeksi jääneen isänsä silmäterä ja tämän tiukan kontrollin ja ohjauksen alla. Pauli pitää isänsä perustamaa amerikanitalialaisen paikallisen väen suosimaa pikkukahvilaa. Jokapäiväisenä vieraana kaupassa käy myös Orin Goode-niminen afroamerikkalainen nuori nainen ostamassa lehtiä. Työväentaustaisessa etniseltä koostumukseltaa yhtenäisessä lähiössä pyritään ”pitämään yhtä”, vaalimaan ”samoja arvoja”. Nämä tietysti aikaansaavat sen, ettei eri etnisiin ryhmiin kuuluvien seurustelusuhteita ja liittoja katsota hyvällä silmällä.

Ratkaisevaa Paulie Carbonen tapauksessa ei kuitenkaan ole rotukysymys, vaan pikemminkin itsenäistyminen ja pyrkimys henkiseen vapauteen. Paulie on eri maata kuin ne vanhaan New Yorkin amerikanitalialaiseen työväenkulttuuriin sitoutuneet ihmiset, joita hän palvelee pikkukaupassaan. Hän lukee, on kiinnostunut elämästä oman ahtaan elinpiirinsä ulkopuolella (turha kuvitella että New Yorkissa ja muissa suurkaupungeissa ei olisi myös nurkkakuntaisuutta). Orin on tuonut hänelle myös yliopiston pääsyhakemuslomakkeita. Paulie haluaa ”jotain uutta”. Ja ennen kaikkea: hän haluaa oman elämän. Elokuvan alussa hän seurustelee kulmakunnan tytön Angien kanssa. Kun kulovalkean tavoin leviää ”järkyttävä tieto” Angien olleen seurustelusuhteessa mustan miehen kanssa, suhtautuu Paulie asiaan hyvin eri tavalla kuin ympäristönsä. Hän suree sitä, ettei hänen suhteestaan Angien kanssa sinällään tullut mitään muttei lähde yleiseen rotuhysteriaan mukaan. Myöhemmin hän tyynesti ilmoittaa Angielle, tämän palattua takaisin, ettei ajattele enää asioista kuten aiemmin eikä ole enää kiinnostunut seurustelemaan hänen kanssaan. Ikkuna meni kiinni.

Mutta toinen on aukeamassa. Elokuvan loppupuolella viriävän Paulien ja Orinin seurustelusuhteen mahdollinen onnistuminen on jätetty tietoisesti arvoitukseksi. Mutta Spike Lee halusi todennäköisesti muuten aika kyyniseen elokuvaansa tuoda toivon pienen ikkunan, jossa näkyvät Paulie Carbonen ja Orin Gooden kasvot. Onnistumisen mahdollisuutta nimittäin parantaa juuri se, että Paulie ei lähde seurustelemaan Orinin kanssa koska tämä edustaa ”kiellettyä hedelmää” kaikkine siihen liittyvine fantasioineen vaan koska tämä nuori nainen on ajatusmaailmaltaan ja asenteiltaan lähempänä häntä kuin kulmakunnan lievästi sanottuna kanamaiset ja perin rajoittuneet italialaistytöt.

Jungle fever on siis paitsi elokuva rotusuhteista myös, ja ehkä ennen kaikkea, elokuva henkisestä vapautumisesta ja maailmankuvan avartumisesta. Spike Lee ansaitsee kiitoksen siitä, että hän toi yleiseen tietoisuuteen sen, ettei rasismi ja rotuennakkoluulot niihin liittyvine pitkine varjoineen ole suinkaan vain valkoisten etuoikeus. Samanlaisten taakkojen alla tappelee myös USA:n musta väestö. Ns. viharikoksia tekevät myös afroamerikkalaiset, jotka niin hämmästyttävältä kuin se kuulostaa, toisaalta usein kohtelevat yhteisönsä naisia hyvinkin alentuvasti, mutta toisaalta näiden aloitettua seurustelusuhteen valkoisen miehen kanssa, syyttävät tätä pian ”rotunsa pettämisestä”. Heitä voi verrata tiukan linjan muslimeihin jotka samalla logiikalla ”suojelevat yhteisönsä naisia” kun taas heille on annettu vapaus seurustella kenen kanssa tahansa.

Kuluneen fraasin mukaan ”tieto lisää tuskaa”. Jungle feverissä ne jotka muita rohkeammin hakevat tietoa,  pyrkivät riippumattomuuteen ja ajattelunvapauteen – nimittäin Paulie Carbone ja Orin Goode – keräävät potin. Miinussarakkeista löytyvät toisaalta vanhoissa rotuennakkoluuloissa piehtaroivat ikuiset pelkääjät sekä toisaalta viidakkokuumeessa hourailevat ”liberaalit” rajojen rikkojat.


( Päivitetty: 11.10.2011 15:48 )

 - pelontorjunta | Linkki


©2014 Pelontorjunta - suntuubi.com