Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293012

RSS

 Mafia – myytti ja todellisuus
12.09.2016 12:48 | pelontorjunta

Kuva. Calabrailaisen rikollisjärjestö 'Ndranghetan gangsteri Simone Pepe (oik.) ja saman järjestön Francesco Raccosta jonka Pepen klaani syötti elävältä nälkäisille sioille v. 2012.

Italian järjestäytyneestä rikollisuudesta, erityisesti Sisilian mafiasta on kirjoitettu vuosikymmenten mittaan paljon. John Dickien Cosa Nostra – Sisilian mafian historia oli ensimmäinen jollain muulla kuin italian kielellä kirjoitettu esitys Sisilian mafian historiasta. Dickien tutkima Sisilian mafia, joka tunnetaan nimellä Cosa Nostra (meidän asiamme), on Italian neljästä mafiajärjestöstä tunnetuin.

Hänen käsityksensä Cosa Nostrasta on karu: se on 1800-luvulla syntynyt salaseura, jonka nimenomaisena tarkoituksena on murhaaminen. Dickie piirtää mafiosoista perin erilaisen kuvan kuin Francis Ford Coppolan Kummisetä-elokuvat tai David Chasen luoma tv-sarja Sopranos.

– Maailma on muuttunut, mutta Sisilian mafia on vain mukautunut muutoksiin. Se on tänään aivan sama kuin syntyhetkestään lähtien: uskollisuudenvalaan perustuva salaseura, joka tavoittelee valtaa ja rahaa vaalimalla taitoaan murhata ihmisiä joutumatta tilille teoistaan, Dickie kirjoittaa.

Dickien mukaan mafiosot ovat säälimättömiä rikollisia, jotka murhaavat kaikki liiketoimiaan häiritsevät.

Cosa Nostran alkuperä on sitrushedelmissä. Sitrushedelmistä tuli 1800-luvulla Sisilialle tärkeä vientituote. Tähän oli kaksi perussyytä: Britannian laivastossa miehistölle syötettiin sitruunoita keripukin hoitamiseksi, ja Earl Grey -teen maustamiseen käytettiin toista sitrushedelmää, bergamottia.

Sitrushedelmät kukoistivat etenkin Sisilian länsirannikolla Palermon ympärillä, ja sen sitruunalehdot olivat koko Euroopan tuottoisimpia viljelysmaita. Sitrusviljelmien tuotto oli suuri, mutta myös riskit olivat suuret – sitruunapuut vahingoittuvat helposti kuivuuden tai ilkivallan seurauksena.

Sitrustuotannon herkkyyden ja suuren tuoton yhdistelmä loi otollisen maaperän suojelurahojen kiristämiseen, josta mafia sai syntynsä. John Dickie tyrmäsi joskus esitetyn ajatuksen, jonka mukaan mafia olisi syntynyt köyhyydestä. Päinvastoin: mafia kehittyi vallan ja vaurauden keskellä.

Toinen syy mafian kehittymiseen Sisiliassa oli valtion heikkous. Italia oli muutenkin pirstoutunut erilaisiin alueisiin, mutta Sisiliassa keskusvallan ote oli olematon. Valtio ei kyennyt monopolisoimaan väkivallan käyttöä, vaan väkivalta "demokratisoitui": siellä täällä saarta syntyi ryhmiä, jotka alkoivat raivata itselleen tilaa kehittymässä olleessa talouselämässä ampumalla ja puukottamalla kilpailijat tieltään.

Virallisten valtarakenteiden puuttuessa Italian hallitukset alkoivat tehdä yhteistyötä mafian tukemien poliitikkojen kanssa, ja "mafiosot alkoivat vähitellen kuulua uuteen poliittiseen normaalitilaan", kuten Dickie kirjoittaa.

Varsinkin Italiaa pitkään hallinnut kristillisdemokraattinen puolue tukeutui mafian poliitikkoihin. Yhdysvallat puolestaan tarvitsi mafian apua valloittaessaan toisen maailmansodan loppupuolella Sisilian. Yhdysvallat syrjäytti fasistiset kunnanjohtajat ja korvasi heidät paremman puutteessa mafiosoilla.

Toisen maailmansodan jälkeen mafia alkoi soluttautua yhä enemmän lailliseen yritysmaailmaan. Italian hallitus julkisti 1950 valtavan investointiohjelman eteläisen Italian kehittymättömän talouselämän elvyttämiseksi. Etelään virranneet rahat lujittivat entisestään poliitikkojen ja mafiosojen suhteita, ja mafia hääräsi mukana jokaisessa kehityshankkeessa. Nyttemmin mafia on rikastunut moninaisilla EU-hankkeilla, joilla Sisilian infrastruktuuria on yritetty laittaa kuntoon.

 

Myyttiset numerot

 

Italian ja muiden maiden järjestäytynyttä rikollisuutta ja ilmiöiden laajuutta sekä taloudellista vaikutusta selvitettäessä törmätään ilmiöön jota nimitetään ”myyttisiksi numeroiksi.”

Italian järjestäytyneen rikollisuuden taloudellista vaikutusta tutkinut Francesco Calderoni on todennut:

”Järjestäytynyt rikollisuus on eräs esimerkki ilmiöstä jota nimitetään ”myyttisiksi luvuiksi”, eli liioitelluille arvioille joilta puuttuu todellista tutkimuksellista tukea, mutta jotka on laajalti alettu hyväksymään totuutena toistamalla niitä. Italian Mafian ansaitsemat tulot ovat silmiinpistävä esimerkki tästä ongelmasta. ”

Termin ”myyttiset numerot” lanseerasi vuonna 1971 Hudson-instituutin eräs perustajista Max Singer.

Hänen mukaansa myyttisten numeroiden alkuperä on sukua ns. urbaaneille legendoille joiden syntymiseen vaikuttaa:

 

-virheellinen esimerkkinen tulkinta

- ekstrapolaatio, ennusteiden ulottaminen havaintojen ulkopuolelle.

- tietoiset ”kepposet”

- koomiset tulokset ( vrt. jäätelön syönnin ja hukkumisten korrelaatio kesähelteillä)

- viranomaisten arvio (joka vetäistään ns. hatusta)

- tietoinen väärän tiedon käyttäminen

 

Peter Reuter väitti ettei ilmiötä ole oikeastaan juuri torjuttavissa ja arveli sen yleistyvän jatkossa entisestään. Kuten järjestäytyneen rikollisuuden osalta on todettavissa Reuterin synkkä arvio ei toteutunut. Järjestäytyneen rikollisuuden olemusta, todellista merkitystä ja kehityssuuntaa on voitu tutkimuksellista selvittää huomattavan hyvin. Sen sijaan on edelleen totta että myyttiset numerot jatkavat elämäänsä tutkimusmaailman ulkopuolella. Osittain tähän on vaikuttanut se että mafian vaikutusvaltaa on ajoittain myös aliarvioitu. Tunnetuin esimerkki oli USA:n liittovaltion poliisin FBI:n väite toisen maailmansodan jälkeen ettei järjestäytynyttä rikollisuutta Amerikassa käytännössä juuri ollut kieltolain päätyttyä 1930-luvun alussa. Mafian merkitystä heidän mielestään paisuteltiin eli tähän syntiin langenneet saivat salaliittoteorioiden kannattajien leiman otsaansa.

 

Viihdeteollisuus ja mafiamyytin synty

 

Erityisesti amerikkalaisen viihdeteollisuuden omituinen rakkaussuhde Mafiaan (La Cosa Nostra) ilmiönä ja sen hyödyntäminen liiketaloudellisesti on kiinnostava ilmiö. Miten voi olla mahdollista että jo kerta toisensa jälkeen loppuun kalutuksi luuksi luullun La Cosa Nostran ympärillä pyörii vielä 2000-luvulla merkittävä viihdeteollisuushaara paitsi kirjoineen ja elokuvineen myös tietokonepeleineen?

Mitä ilmeisemmin järjestäytynyt rikollisuus, salaisine koodeineen, kunniakäsitteineen, ”perheinstituutioineen” ym. on synnyttänyt osin romantisoidun käsityksen yhteisöllisyydestä ja jopa ”arvoista” jotka postmodernissa maailmassa on käyneet harvinaisiksi. Todellisuudessa kriittinen tutkimus, olemassa olevat tosiasiat josta eteenkin 1970-luvulta lähtien saatiin yhä selvempää todistetta järjestäytyneen rikollisuuden sisältä (ilmiantajat, vasikat) romuttivat ns. myytit ”vaikenemisen laista” (omerta) kuin kaikenlaisista kunniakäsitteistäkin. Järjestäytynyt rikollisuus koostui rikollisista ihmisistä joiden älyn ja moraalin taso ei päätä huimannut. Jopa rikosten operatiivinen nerokkuus ei ollut erityisten häikäisevää luokkaa. Kuten muut rikolliset he toistivat kerran opittua metodia tehden rikosten selvittämisen helpommaksi.

Mario Puzzon romaanin Kummisetä pohjalta tehdyt elokuvat yli 40 vuotta sitten loivat kuitenkin mystisen hahmon ”mafiaperheestä” jota johtaa voimakas (ja älykäs) johtaja. Hän on oikeudenmukainen joskin kova. Mafiapomosta luotiin myös hahmo joka synnytti suuren yleisön keskuuteen uskomuksen jonka mukaan tällainen mies kontrolloi missä tahansa USA:ssa ja Italiassa koko poliittista elämää jopa niin etteivät poliitikot itse sitä aina huomaa. Jos FBI vähätteli mafian valtaa 1940- ja 1950-luvulla on USA:n viihdeteollisuus eteenkin Kummisetä-elokuvan jälkeen auttanut ilmiön merkityksen paisuttelemista.

Kummisetä oli monessakin suhteessa myös tragikoominen. Myös järjestäytyneen rikollisuuden sisällä alettiin uskoa tuohon myyttiin. Elokuvan jälkeen alettiin jopa suudella rikollispomon sormusta ja elehtiä roolihahmojen mukaan. FBI:n salakuuntelemat nauhat toisaalta paljastivat mafiosojen todellisen luonteen. He olivat karkeita matalan koulutuksen ja sivistyksen (ja matalan älyn?) figuureja – yhteiskunnan alinta kerrosta joilla oli perin vähän tekemistä jonkun Don Corleonen operettihahmon kanssa. Äärimmäisen harvoin rikollisuus vetää puoleensa älykkäitä ja sivistyneitä ihmisiä. Heidän organisointikykyään ei pidä aliarvioida muttei myöskään liioitella. He elävät hyvin heikkojen ihmisten kohtalokkaista heikkouksista. Sekä korruptiosta. Sisilian mafian historia viittaa myös yhteiskunnallisesti hyvin taantumukselliseen mielenmaisemaan. He ovat aina pelanneet heikkoja vastaan toimimalla eliitin ja köyhän kansanosan ”välimiehenä” mutta aina köyhiä ja sorrettuja hyväksikäyttäen. Tässä suhteessa he eivät eroa kovinkaan paljon esim. Ku Klux Klanista.

Paradoksaalisesti Puzzon romaanin julkaisemisen aikoihin vahvistettiin USA:ssa laki joka määritteli ensimmäisen kerran järjestäytyneeseen rikollisorganisaatioon kuulumisen jo rikokseksi. Tämä säädös muutti merkittävästi tilannetta eteenkin USA:n niissä suurkaupungeissa jossa järjestäytynyttä rikollisuutta (eteenkin La Cosa Nostra) toimi. Juuri RICO (Racketeer Influenced and Corrupt Organizations Act) merkitsi alkua kehitykselle jossa Mafiaan liitetty ns. ”vaikenemisen laki” osoitettiin silkaksi myytiksi. Noin 20 vuotta myöhemmin jopa rikollisjärjestöjen ylimpään johtoon kuuluneet siirtyivät ilmiantajiksi kun heille luvattiin huomattavasti muita lievemmät tuomiot oikeusprosesseissa.

Jos omerta sekä muut kunniakäsitykset on jopa viihdeteollisuuden mafiaa käsittelevissä teoksissa nyttemmin romutettu (tässä mm. tv-sarja Sopranos kunnostautui) tai purettu palasiksi on yksi oleellinen myytti joka edelleen jatkaa elämäänsä: uskomus siitä että järjestäytynyt rikollisuus on valtaisa, suorastaan pöyristyttävän voimakas. Itse mafiasta, La Cosa Nostrasta USA:ssa on pikemminkin tullut itsensä parodia.

Viime vuosikymmenten aikana mafian itsensä sisältä tulleet ilmiantajat ja empiiriset havainnot ovat alkaneet kyseenalaistaa sitä glamouria joka liittyy järjestäytyneen rikollisuuden ansioihin. Eräs USA:n tunnetuimpia mafiaan kuuluneita entisiä jäseniä joka todella ansaitsi järjestölle suuria rahasummia tiettynä ajankohtana 1980-luvulla oli Michael Franzese. Hänen tunnetuimpiin operaatioihin kuului New Yorkin ja sen lähialueen polttoaineverojen ryöstäminen käyttämällä hyväksi konkurssiin ajettavia haamuyrityksiä. Franzesen organisaatio (Colombon mafiaperhe) yhdessä venäläisten gangsterien kanssa varasti varsin uskottavasti useita satoja miljoonia dollareita polttoaineveroja 1980-luvulla. Tämä riitti tuomaan Franzeselle tittelin eniten mafialle tienanneena gangsterina sitten Al Caponen. Franzese itse on kuitenkin todennut ylivoimaisen enemmistön mafian jäsenistä olevan varsin huonoja ansaitsemaan järjestölle rahaa. Tätä näkemystä vahvistaa havainnot siitä miten joitakin harvoja hierarkian ylätasolle päässeitä lukuunottamatta mafian jäsenet eivät ole erityisen varakkaita. Tämä johtuu pääosin siitä että median luomasta sädelkehästä huolimatta järjestäytynyt rikollisuus ei vedä puoleensa erityisen teräviä aivoja ja koulutettua osaavaa väestöä. 

 

Mafian saamat tulot luultua huomattavasti pienemmät?

 

Globaalia maailma jossa pääoma, raha, tuotteet ja ihmiset liikkuvat nykyisin huomattavan nopeasti asettaa merkittäviä haasteita tutkijoille jotka pyrkivät selvittämään järjestäytyneen rikollisuuden kautta saadut tulot. Rahaa pestään täysin laillisissa yrityksissä sekä pankeissa ja rikollisjärjestöt pyrkivät tietoisesti käyttämään olemassa olevia porsaanreikiä sekä verovapaita vyöhykkeitä hyväksi. Lisäksi on tehtävä ero rikollisesta toimista saatujen tulojen ja laillisen toiminnan (rahanpesun kautta) saatujen tulojen välillä.

Jopa Yhdistyneiden Kansakuntien alainen UNODC (United Nations Office on Drugs and Crime) arvio vuodelta 2009 jonka mukaan kansainvälisen rikollisuuden harjoittaman rahanpesun arvo olisi maailmanlaajuisesti peräti 870 miljardia USA:n dollaria ei perustunut mihinkään tieteelliseen tutkimukseen. Kuten ”myyttisten numeroiden” tapauksissa yleensäkin niin myös kansainvälisen rikollisten suorittamien rahanpesuoperaatioiden kokonaisarvo jää hämärän peittoon. Jälleen kerran juuri tavaton vaikeus selvittää globaaleilla markkinoilla suoritettujen rikollisten operaatioiden rahallista arvoa johtaa vääjäämättömästi siihen että eri organisaatioiden ja tutkijoiden omat intressit tai pelkkä spekulaatio vetävät arvioita ylöspäin.

Tällaisilla hatusta temmatuilla luvuilla on kielteisiä seurauksia. Ne lisäävät tiettyjä stereotypioita väestön keskuudessa, lisäävät muukalaisvastaisuutta sekä rikollisuuden pelkoa sekä vääristävät käsityksiä siitä mitä todelliset maailmanlaajuiset ongelmat ovat. Ne myös vaikeuttavat varsinaista poliisitutkimuksia kun jo ongelman laajuus (rikollisuuden rahallinen volyymi pienempi kuin se todellisuudessa onkaan) on alun perin arvioitu väärin.

Pitemmällä aikavälillä ratkaisu voisi olla näiden eri arvioiden integroimista yhteen poliisitutkimusten kanssa. Ehtona tälle on oltava kuitenkin se että tutkimusten tason on parannuttava ja tutkimusten pohjana käytettyjen materiaalien on oltava läpinäkyviä. Tutkimuksia on kyettävä vertaamaan olemassa oleviin muihin faktatietoihin (esim. takavarikoitu rahallinen omaisuus, poliisin saavat tiedot, otannat, ym)

 

Väitteet Italian rikollisjärjestöjen tuloista

 

Italian tiedotusvälineissä arvioidaan usein, että mafian tulot muodostaisivat jopa 10% maan bruttokansantuotteesta. Se millä perusteella tällainen arvio esitetään jää usein toimittajilta kysymättä. Tosiasiaksi jää että tällaiset huimat arviot ovat useimmiten suurelta osin täysiä arvauksia. Niissä käytetään tutkimuksia joissa lähdemateriaali ja käytetyt metodit ovat kriittisten tutkijoiden mukaan kyseenalaisia.

Hyvin laajalti mediassa on käytetty viime vuosina arviota jonka on esittänyt Italian Keskuspankki. Sen mukaan rikollisjärjestöt kuten Camorra, Cosa Nostra, 'Ndrangheta, Sacra Corona ja muut saavat vuosittain 150 miljardin euron tulot rikollisesta toiminnastaan. Toinen laajalti siteerattu arvio on 138 miljardia euroa. Sen on esittänyt valtiosta riippumaton SOS Impresa, valtiosta riippumattomien yrittäjien järjestö.

Italian Keskuspankin tutkimus perustui rahaliikenteen seurantaan vertaamalla nostoja nykyisiltä pankkitileiltä ei-käteisellä tehtyihin maksuihin. Tällainen tutkimusmetodi itsessään muodostaa huomattavan riskin virheellisyyksille. SOS Impresan tutkimuksessa käytetty lähdemateriaali jäi vieläkin mystisemmäksi. Tutkimuksen ällistyttävin väite oli Italian järjestäytyneen rikollisuuden huumekaupasta saamat tulot, peräti 65 miljardia euroa vuodessa. Se ylitti jopa koko Euroopan (arvioidun) kokaiinikaupan arvon ja oli huomattavasti suurempi kuin Italiassa aiemmin tehdyt huumekaupan arvoa koskevien tutkimusten tulokset ( yleensä 6-9 miljardia euroa).

Vaikka näiden tutkimusten tekijät ovat kyseenalaistaneet että kiistanalaisilla luvuilla olisi merkitystä Italian politiikkaan ei huimaavat lukemat ole jääneet ilman seurausta. Monet poliitikot ovat vaatineet että maan talouden epätasapaino korjataan takavarikoimalla rikollisjärjestöjen omaisuus. Pohjoisten poliitikkojen vaatimukset erottaa Etelä-Italia Italiasta saavat ilman muuta tuulta siipien alle.

 

Italian mafian talouden painoarvo luultua vähäisempi

 

Muutamia vuosia sitten julkaistiin pitkään odotettu Italian sisäministeriön alaisen Transcrime-organisaation tutkimus Italian järjestäytyneen rikollisuuden tuloista, tulonlähteiden jakaumasta sekä alueellisesta jakaumasta. Tutkimus ei väittänyt olevansa mikään ”lopullinen totuus” tällaisen rikollisuuden taloudellisesta laajuudesta Italian osalta vaan avaus enemmän läpinäkyvälle tutkimusmenetelmälle.

Aiemmista tutkimuksista poiketen se käsitteli eri rikollistoimia ja niiden markkinoita sekä tutki niitä niille sopivin metodein. Tutkittavat rikollistoimet olivat

- naisten seksuaalinen hyväksikäyttö

- laittomat tuliaseet

- huumekauppa

- väärentäminen

- laittoman tupakan kauppa

- laiton uhkapeli

- laiton jätehuolto

- koronkiskonta

- kiristys

 

Tutkimukset käsittivät eri rikostoiminnoista tietoja tuloista vuosien 2004-2010 väliltä. Keskimäärin tulokset kertovat siis ajalta jolloin Euroopan viimeisin suuri finanssikriisi oli alkamassa tai jo alkanut. Tutkimus päätyi seuraaviin tuloksiin järjestäytyneet rikollisuuden vuotuisista tuloista (keskimäärin) jakautuen seuraavasti:

 

- naisten seksuaalinen hyväksikäyttö 5%

- laittomat tuliaseet 0-1%

- huumekauppa 11%

- väärentäminen 8%

- laittoman tupakan kauppa 4%

- laiton uhkapeli 2%

- laiton jätehuolto 1%

- koronkiskonta 20%

- kiristys 49%

 

Kaikkiaan Italian järjestäytyneen rikollisuuden vuotuisiksi tuloiksi laskettiin keskimäärin 10.7 miljardia euroa. Minimiarvio oli 8.4 miljardia ja maksimi 13 miljardia. Se muodostaa 0.6-0.9% Italian bruttokansantuotteesta tai 141-218 euroa jokaista italialaista kohden. Jopa maksimiarvoa (13 miljardia euroa) käyttämällä tulos oli alle kymmenesosa niistä väitteistä joita Italian Pankin ja SOS Impresan tutkimukset olivat esittäneet. Lisäksi tutkijat päätyivät arvioon jonka mukaan maan järjestäytyneen rikollisuuden laittomien toimien tuotto oli noin 22.8 miljardia euroa joista saadut tulot olivat keskiarvolukemalla (10.7 miljardia) siis noin 47%. Saadut lukemat eivät välttänmättä ole aivan koko totuus saaduista tuloista. Esim. rahanpesusta saadut tulot, petokset, ralousrikokset ja tietokonerikokset eivät ole selvillä. Todennäköisesti näiden osuus koko toiminnasta saaduista tuloista on kohtuullisen pieni verrattuna esim. kiristykseen. On myös huomoitava ettei rikollisjärjestöt pysty läheskään kaikkia saamiaan tuloja hyödyntämään. Osa rahoista ns. mätänee jo ennen sen kierrätystä ja pesemistä.

Vastoin yleistä luuloa huumekauppa ei ole siis alkuunkaan Italian organisoidun rikollisuuden suurin tulonlähde. Itse asiassa koronkiskonta ja kiristys yhdessä ovat sitä jopa yli kuusi kertaa tärkeämpiä tulonlähteitä. Tutkimus viittaisi siihen että järjestäytynyt rikollisuus tuottaa "vain" noin 500 000 euroa vuodessa jokaista järjestöjen jäsentä kohden. Koska varsinaisten jäsenien lisäksi toiminnassa on monin verroin ns. liitännäisjäseniä ja muita rikollisia eivät rikoksista saatavat tulot henkeä kohden ole siis erityisen suuria. Tämä selittää ristiiriidan myytin (rikollisten väitetty varakkuus) ja arkipäivän todellisuuden (vaatimaton elintaso) välillä. Järjestäytynyt rikollisuus ei vaurastuta kuin hyvin harvoja toiminnassa mukana olleita, edes lyhyellä aikavälillä.

 

Voimakkain: Camorra vai 'Ndrangheta?

 

Transcrimen tutkimus romutti paitsi myytin Italian järjestäytyneen rikollisuuden 130-150 miljardin euron vuotuisista tuloista myös uskomuksen että Sisilian mafia, Cosa Nostra olisi suurin tulonkerääjä. Transcrimen mukaan suurimmat tulot keräsivät nimittäin Campanian maakunnan (Napolin alue) Camorra-järjestö sekä lähes yhtä suuren calabrialainen 'Ndrangheta. Ne yhdessä ottivat yli 68% järjestäytyneen rikollisuuden kaikista tuloista Italiassa. Viimeksi mainittu, 'Ndrangheta onkin Italian järjestäytyneen rikollisuuden nopeimmin liiketoimiaan kasvattava organisaatio, sillä se keräsi viime vuosikymmenellä jo peräti 72% tuloistaan ydinalueensa Calabrian ulkopuolelta. On syytä olettaa että tällä vuosikymmenellä 'Ndrangheta olisi noussut jo Italian ja samalla koko läntisen maailman suurimmaksi rikollisorganisaatioksi tulonmuodostuksella mitattuna. Trascrimen tutkimus käsitti lisäksi vain Italiassa mafioiden keräämät tulot, eivät esim. 'Ndranghetan rikollistoimintaa esim. Saksassa, muualla Euroopassa, Kanadassa ja Australiassa.

Huomattavaa ja ehkä Italian kannalta huolestuttavaa tutkimustuloksissa oli se ettei järjestäytynyt rikollisuus enää ole vain Etelä-Italiaa käsittävä ongelma. Transcimen tuloksien mukaan järjestäytynyt rikollisuus kerää Italiassa jo 45% tuloistaan ydinalueensa ( neljä etelän maakuntaa) ulkopuolelta ja eteenkin Rooman, Milanon, Torinon ja muiden pohjoisten alueiden merkitys on kasvanut. Erittäin tiiviiden perhe- ja sukulaisverkostojen 'Ndrangheta on ollut aktiivisin vaikutusvaltansa kasvattaja. Camorra keräsi tuloja kaksi kertaa enemmän kotimaakunnastaan Campaniasta kuin Cosa Nostra Sisiliasta. Eri rikollisjärjestöistä juuri 'Ndrangheta on ehkä nopeimmin globalisoitunut. Sen organisaatiossa on verkostoitumispiirteitä samalla tavoin kuin esim. terroristijärjestö Al Qaedassa. Se on vähemmän vertikaalisesti hierarkinen kuin vaikkapa Sisilian Cosa Nostra.

Viranomaisten järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen toiminnan huomattava parantuminen viime vuosikymmeninä, lainsäädäntö sekä yhteiskuntarakenteen muutos ovat vaikuttaneet siihen että eteenkin Cosa Nostran tapaiset hierarkiset järjestelmät ovat huomattavan alttiita hajoamaan kun järjestöjen johtohenkilöt saavat hyvin pitkiä vankilatuomioita. Järjestelmä joka aiemmin suojasi parhaiten juuri johtotason toimijoita on viime vuosikymmeninä tehnyt juuri johtajat viranomaisten tutkimusten päämaalitauluiksi. Johtajille tuomiot ovat myös muita ankarampia. Tämän seurauksena motivaatio päästä jonkin rikollisorganisaation jäseniksi ja varsinkin johtoon on laskenut. Monille konnille jotka pystyvät tekemään rahaa laittomasti on edullisempaa pysytellä erossa järjestön ytimestä ja ja olla vain hyvin löyhästi siihen sidoksissa maksalla "suojelurahaa". Näkyvä asema takaa joutumisen viranomaisten erityisen huomion kohteeksi. Jäsenyys ja johtajuus ei takaa ollenkaan koskemattomuutta vaan kuten tunnettua hierarkiassa kohonnut gangsteri on usein kilpailutilanteessa suuremmassa vaarassa joutua muiden rikollisten eliminoimaksi. 

Transparentti tutkimusmetodi sekä tutkijoiden ammattitaidon ja tiedon lisääntyminen auttavat poliittisia päätöksentekijöitä suuntaamaan järjestäytyneen rikollisuuden vastaisia toimintoja oikeaan suuntaan. Näin on syytä olettaa. Italian osalta pääpaino huumeiden vastaisen taistelun sijasta olisi syytä siirtää korruption vastaiseen toimintaan sillä Trascrimen tutkimukset paljastivat kuinka muu kuin huumekauppa ja prostituutio kattavat jopa 5/6 mafiatyyppisten järjestöjen tuloista. Suurelle yleisölle paremmin välittyvä realistinen ja lohdullinen tieto siitä että järjestäytyneen rikollisuuden valta ja voima Italiassakaan ei ole ollenkaan niin suuri kuin mitä mediassa on väitetty helpottaa myös painamaan 'Ndranghetan, Camorran, Cosa Nostran, Sacra Coronan ja muut rikollisjärjestöt entistä vähemmän vaikutusvaltaisiksi. Italian  ja muiden maiden poliittisen ja taloudellisen järjestelmän korruptio ja läpinäkyvyyden puute ovat ongelman todellinen ydin. 

 

Lähde: Ernesto U. Savona, Francesco Calderoni: Criminal Markets and Mafia Proceeds


( Päivitetty: 19.09.2016 08:05 )

 - pelontorjunta | Kommentoi